www.ristila.com -> VAELLUSTARINAT -> HELVETINJÄRVI 03

Helvetinjärven puiston liepeillä neljä päivää touko- kesäkuussa 2003

Tällä kerralla ajattelin liikkua Helvetinjärven kansallispuiston liepeillä karttaan merkittyjä puiston ulkopuolisia polkuja hyödyntäen. Puiston pääreitti tuli vuosi sitten tutuksi, joten nyt on sitten aika kulkea jotakin muuta reittiä.

Puistossa on myös sillä pääreitillä Kankimäen ja Haukanhiedan välillä varsin paljon kulkijoita, joten katsotaanpa nyt että mikä tilanne on puiston muissa osissa.

Torstai 29.5.2003

Olin vaihtanut perjantain työpäivän helatorstain lomapäivään ja työpäivän jälkeen pakkailin rinkkaa torstai-iltana. Viikolla olin valmistanut kuivattua jauhelihaa, joten menyy olisi sitä samaa kuin aina ennenkin. Blå Bandin pata maistuu taas pitkin kesää kun olen pidättäytynyt tuosta herkusta koko talven. Kaapista löytyi vielä pari viime kesäistä pussia Helvetinjärvelle otettavaksi, mikä lie kun ei ole talvella maistunut...

Suunnitelmissa olisi nyt lähteä Kankimäestä, kiertää puiston länsipuolelta Haukan kämpälle ja tulla sitten sitä turistireittiä takaisin Kankimäkeen. Kartalta mitattuna 46.5 kilometriä ja aikaa olisi torstai-illasta sunnuntai-iltaan. Säänkin pitäisi suosia, hieno vaellus tulossa! Sisennetyt vihreät osat ovat jälleen maastossa kirjoitettuja muistiinpanoja.

Lähtö viivästyi taas jostakin syystä. Nyt tiedän, että rinkan pakkaaminen ja pikainen suihku vie kolme tuntia. Aiemmin olisi toki voinut esipakata eli laitella kamoja paremmin kasalle. Kahdeksan maissa pääsin liikkeelle Tampereen Hervannasta kohti edullista tankkauspaikkaa. Tankki miltei tyhjä, tietenkin.

Kello oli kymmenen kun sain lopulta repun selkään ja lähdin Kankimäen parkkipaikalta kohti Helvetinkolua ja Luomajärveä. Ilta oli kerta kaikkiaan kaunis, tyyni ja lämmin. Aurinko teki laskuaan, polku oli hyvä kävellä ja tuntui hyvältä olla taas metsässä.

Otin pari kuvaa illan hämärtyessä Helvetinkolulla ja jatkoin eteenpäin. Puoli kahdentoista maissa valo alkoi loppua, tiheimmissä kuusikoissa sai oikein keskittyä että astui varmasti oikeaan paikkaan. Nilkan nyrjäyttäminen täällä keskellä yötä ei olisi erityisen huikea kokemus.

Luomajärven leiripaikalle tulin tasan puoliltaöin. Hiljaista. Hyvä, täällä ei olisi ketään. Ihme juttu, tuollahan on vene! Käppäilin ympäriinsä katsellen parasta tonttia teltalleni ja huomasin veneen olevan kanootti ja kanootin vieressä oli pikku teltta. Olivat jo näköjään nukkumassa. Ylempänä niemessä oli laavukin. Ajattelin pystyttää oman telttani sivummalle, etteivät suotta herää kun räjäytän Draakkenin käyntiin ja keittelen iltateet. Ainakaan laavun naisilta ei tullut aamulla sanomista.

Perjantai 30.5.

Heräilin lopulta puoli kymmeneltä. Keittelin puurot ja kahvit, välillä tuli muutama pisara vettä. Syötyäni alkoi sitten tasainen sade. Ans kattoo jatkuuko, pidän tässä sadetta teltassa tätä kirjoitellen. Puolilta päivin pitää kyllä jatkaa, tänään on aika pitkä päivämatka.
Jatkui se sade. Kunnon sateessa kamat kasalle ja sitten pikku tihkussa liikkeelle. Varsin kivutonta kun pääsee vauhtiin. Ja kamat meni kasalle ihan hyvin sateessa. Jossakin takaraivossa taitaa olla jokin rutiini.

Pikku tauko keittokatoksella Luomajärvellä.

Polku oli varsin vaihtelevaa, kuten osasin Pirkan Taipaleelta jo odottaakin. Metsäautotietä, jolla olisin ajanut Mersullakin. Välillä metsäkoneuraa, jossa Defenderikään ei liikkuisi ilman vinssiä. Ja välillä sellaista tiheikköä, että sateen jo tauottua siitä kuljettuaan on kuin sukelluksen jäljiltä. Kerran talsin metsäautotietä harhaan muutaman sata metriä ennnen kuin aloin kaivata polkumerkkejä. Nöyrästi takaisin vain.

Keittelin sapuskaa autotien vieressä ja kuvailin jotakin jäkälän tai sienen tapaista lahoavassa puunkarahkassa. Ohi ajaneen auton matkustajat eivät näyttäneet huomaavan vihreää sopankeittäjää rinteessä.

Koveron lammet alhaalta.

Pikku-Koveron kohdalla oli metsässä polun vieressä yllättäen karttaan merkitsemätön paskahuussi. Hetkeä myöhemmin polku nousi ylös kankaalle varsin monihaaraisena ja hukkasin polun hetkeksi. Ylös päästyäni alla olivat Pikku-Koveron lammet, vastarannalla jyrkkä rinne ja aivan edessä jylhä pudotus alas. Aurinkokin sukelsi esiin korostamaan maisemaa, jättäen kuitenkin Koverolammet mustiksi. Tauon paikka. Joku musta käärme painui sihisten kivien lomaan.

Sitten suunnistin polkua Haukkajärventielle, kartan katkoviiva oli jälleen metsäautotietä. Tien alku oli hieman hakusessa, se alkoi ihme kaatopaikalta eli kääntöpaikalta bussin- ja autoromujen seasta ja painui tuoreeseen istutuskoivikkoon. Suunta oli oikea ja pian kiersin Varvarin hylättyä tönöryhmää. Myöhemmin lisää traktorinrenkaita ja luhistunut aitta, kulttuurimaisemaa siis.

Seuraavalla polulla lounaaseen oli oikein kartta ja viittoja, olin osunut hiihtoreitille ilman suksia! Metsäautotiellä Mäenalasen kohdalla tuli vastaan tukkirekka. Kaatoalue oli karttaan maastopyöräreitiksi merkitty pätkä, kyllä nyt saa fillaria kantaa... Polku kohti Helvetinjärven kansallispuistoa oli merkitsemätön ja polulla oli aidattu asutun näköinen talo. Aidan yli oli rakennettu oikein portaat, mutta päätin kuitenkin kiertää. Ei sitä nyt sentään toisten pihoihin voi mennä.

"Polkua" kaatoalueella.

Koko lailla hyvää polkua siitä kaatoalueesta eteenpäin ja pian olinkin Ruokkeenjärvillä. Ehkä hieman liiloitellen, matkaa oli sentään 16.5 km ja kunto ei vielä aivan kohdallaan. Hengissä kuitenkin perillä, safka mahassa ja teltta pystyssä.

Parin tytön koirat olivat kovin kiinostuneita eväistäni. Sain kuitenkin syödä ne itse (eväät) vaikka alkoikin jo välillä usko loppua.

Tein aistikkaat tuoksulyhdyt märistä kengistäni. Onpas tunnelmallista!

Lauantai 31.5.

En uskaltanut jättää lämpökynttilöitä kenkiini yöksi, mutta laitoin kengät tulille taas aamulla. Aika hyvin kuivuivat auringonpaisteessa, samoin maasto myös. Taivaskin oli sininen, saisikohan tänään kulkea kuivana?

Jostakin syystä pääsin taas liikkeelle vasta ennen yhtä. Matka kuitenkin joutui ja olin ennen pitkää Rontonhorhassa ja maantiellä. Ajattelin kiertää hieman polkuja pitkin, etten suotta kulkisi maantietä ja poistuin maantieltä Pitkän Poikainlammin pohjoispuolella. Pohjoiseen hieman metsätietä ja sitten oli polunmerkkejä vasemmalla. Polku hävisi hetimiten ja edessä oli pieni suo. Umpikuja, ei sitä viitsi ehdoin tahdoin mulia. Paluu ja maantietä luonnonsuojelualueen reunalle.

Polun merkit olivat taas niitä pahamaineisiksi osoittautuneita maalitäpliä, mutta alku ainakin näytti hyvältä. Sitten tuli hakkuuaukea, jossa merkkipuista oli jätetty metriset kannot. Eihän siinä kaarna pysy, merkkien jäänteet olivat punaisina kaarnankappaleina maassa. Sitten tuli vanhempi hakkuu, joka oli jo miestä korkeampaa mäntyä. Hetken pysyin polulla, sillä löysin vanhan sillantapaisen, mutta sitten alkoi olla polku hakusessa ja eksyin uralta ennen risteävää metsätietä. Metsätiellä kuitenkin näin tulopuolellani yhden merkin ja ajattelin lähteä todella onnettoman näköistä polkua karttaan merkitylle lähteelle sapuskan laittoon.

Eipä löytynyt lähdettä, löytyi karttaan merkitsemätön metsätie, jota pääsi näppärästi Lehtimaan tilalle. Pirkan Taival oli tällä kohdin merkitty hyvin ja kiersi tilan ihan ok. Tilan vieressä on myös lähde, jota ei ole kartassa, katso koordinaatit tarinan lopusta.

Hetimiten tilan ohitettuani törmäsin pariin paikalliseen, jotka kertoivat hieman alueen historiasta. Käyttämäni umpeenkasvanut polku oli aikanaan metsurien käytössä ja sitä pääsi hyvin kulkemaan fillarilla. Noin nelikymppinen mies kertoi sitä itsekin ajelleensa polkupyörällä ja mopolla aikoinaan. Vanhemmasta hakkuusta on nyt noin parikymmentä vuotta ja silloin metsäkonemiehet tuhosivat tietämättään sen polunpohjan.

Etsimääni lähdettä ei puolestaan ole olemassakaan. Kartoissa se on kyllä ollut pitkään... Sen sijaan karttoihin merkitsemättömästä lähteestä mies kertoi ottaneensa pitkään talousvetensä. Polku pohjoiseen on ollut vielä kolmekymmentä vuotta sitten autolla ajettavissa, vaikka ei siltä kuulemmä pohjoisempana näytäkään (ei tosiaan näyttänyt, kahta ajouraa ei ollut tunnistettavissa).

Vielä sain kuulla sillan kupeessa olevasta myllystä tai oikeammin kin sen raunioista. Joskus kolmisenkymmentä vuotta sitten se oli romahtanut. Ei ollut kuulemma ollut aikaa kun omaakin taloa piti laittaa, nyt on myöhäistä. Myllyllä olisi nyt ikää parisensataa vuotta ja kertojan äidin aikaan sillä oli vielä jauhettu. Lupasin käydä katsomassa raunioita.

Polku menee aivan maantiesillan kupeeseen ja myllyn raunioiden vierestä. Kuten kartan katkoviiva osoittaakin (musta katkoviiva, ei punainen). Yläpato on vielä joten kuten pystyssä ja vesikourukin hahmollaan. Hieno paikka.

Safkat olivat jääneet tekemättä ja Heinälahdessa teinkin sitten miehekkään satsin pataa. Kahvit vielä päälle ja ihmeesti vaan alkaa väsy painaa jo ennen yhdeksää tätä kirjoitellessa.

Sunnuntai 1.6.

Ja aamu meni pitkäksi jälleen. Noo, toisaalta nyt ei ole mitään kiirettä pois täältä. Reitti on tuttu, polku erinomaista ja aikaa riittää. Sääkin suosii. Keittelin vielä oikein toiset kahvit ennen kuin lähdin kohti sivistystä. Haukanhiedalla ja sitä pohjoisempana olisi todennäköisesti enemmänkin väkeä.

Haukanhiedalla pidin pikku taukoa ja olisin juonut kaivovettä, mutta siinä oli sellainen iso punainen lappu, jossa varoitettiin pienistä epäpuhtauksista. Repussa oli vielä lähdevettä ja sekoittelin siitä Dexalia.

Nuotioringillä istui mies katsellen lintuja, miehellä oli päällään sellainen sininen majavaliivi. Hetken kuluttua hän tulikin juttelemaan, metsähallituksen mies opas- ja valvontavuorossa.

Annoin hieman palautetta poluista ja metsähallituksen mies kertoi tänä vuonna tehtävästä polkujen tarkastuksesta. Kaikki polut käydään läpi ja umpeenkasvaneet pudotetaan pois retkeilyreittien joukosta. Samalla polut myös mitataan GPS-välinein, kaverin mielestä jotkut mitat ovat aika lailla hatusta vedettyjä tällä hetkellä.

Juteltiin siinä niitä näitä, kertoilin kuulemiani paikallisten juttuja ja kiittelin puiston palveluista noin yleensä. Pirkan Taival nyt on paikka paikoin tukossa ja huonosti merkitty, muutama polku hukassa, mutta kyllä täällä GPS:n kanssa kulkee ihan ok. Hämmästeltiin vielä mun MSR Dragonfly -keitintä eli Draakkenia.

Vielä yksi paikallishistoriakommentti, reittini varrelle osunut Tanssikallio on todellakin paikka, jossa on järjestetty joskus tansseja. Siellä on ollut parhaimmillaan oikein paljonkin väkeä. Polkupyörillä ovat kai sinne menneet.

Matka jatkuu, vielä pataruokaa Isolla Ruokejärvellä. Ihmeen vähän väkeä liikkeellä, yksi pariskunta meni ohi. Vielä viimeinen rutistus nousuineen Helvetinkolulle, sieltä olisikin aika tasamaata autolle.

Kolulla jäin vielä juttelemaan erään vanhemman vaellusta harrastavan kanssa ja olin autolla vasta puoli yhdeksältä. Ei muuta kuin Tamperetta kohti, vielä ehtii saunoa ennen puolta yötä. Hieno reissu jälleen kerran!

Muutama GPS-piste alueelta

Pisteet ovat YKJ-järjestelmässä (Garminissa päälle KKJ ja Hayfordin ellipsoidi niin toimii ok). Pisteet on luotu peruskarttaa ja koordinaattilevyä käyttäen ja ne on todettu maastossa riittävän tarkoiksi (en ole viitsinyt editoida niitä vaelluksen aikana).

Kankimäki info-piste: 33361310 6887430
Helvetinkolu: 3334450 6887180
Helvetinkolu päivätupa: 3334320 6887180
Haukanhiedan maja: 3332730 6884420
Haukan kämppä: 3331180 6883540

Luomajärvi leiripaikka: 3337110 6885530
Luomanlahti: 3338000 6885000
Polunristeys, kääntöpaikka, tästä lähdin Varvarin suuntaan 3341600 6880230
Ruokkeenjärven leiripaikka 3337280 6880050
Rontonhorhan polunristeys 3334810 6880980

Lehtimaan tilan polunristeys 3332280 6881560
Lähde Lehtimaan tilan lähellä 3331999 6881659 (Tarkka piste, otettu maastossa)

Jussi Ristilä
www.ristila.com