www.ristila.com -> VAELLUSTARINAT -> OULANKA 02

Karhunkierros Oulangan kansallispuistossa

Suunnittelua

23.4.2002. Oulangan kansallispuistossa on muutamia koko lailla kansallismaisemaksi luokiteltavia nähtävyyksiä. Sinne pitää päästä. Aikataulu on nyt päätetty ja päivät varmistettu. Tarkoitus on ajaa päivä suuntaansa ja olla perillä neljän vaelluspäivän verran. Kunnon karttaa ei vielä ole, reitti tullee olemaan Karhunkierroksen osa. Osa siksi, että Karhunkierros ei ole lenkki (ja autolla ollaan taas reissuun lähdössä). Tarkoitus on tilata lisää varusteita kesäkuun alussa, joten täällä päässee keittelemään ikiomalla bensakeittimellä. Hyvästi tenun aromi kaikessa lämpimässä ruoassa!

13.5.2002. Kartta on hankittu ja reitti alkaa hahmottua kahdeksi lenkiksi, joiden välillä siirrytään autolla pikku taival. Kartan voi tilata osoitteesta www.genimap.fi ja se on nimeltään "Rukatunturi - Oulanka ulkoilukartta".

23.6.2002. Rukan sivuilta löytyi Karhunkierroksen bussin aikataulu. Bussillä pääsee liikkumaan kahdesti päivässä reitin eri pisteiden välillä. Reitti muuttui saman tien 60 km Karhunkierrokseksi ja siltä aion poiketa pohjoiseen Oulangan kanjonille ja Juuman tienoolla Kallioportille, eli kokonaismatka on noin 83 km.

Perjantai 28. kesäkuuta

Meni lähtö myöhään, kääntelin Mersun pyöriä pohjoista kohti vasta illalla seitsemän maissa. Liikennettä ei juuri ollut, sai ajella aika lailla rauhassa.

Porojakin oli tien reunassa ja tiellekin tulossa, mutta onnistun väistämään. Ovat erikoisia elukoita, säntäilevät sinne tänne.

Ristikallion parkkipaikalla satoi kello viideltä aamuyöllä. Vaihdoin kuitenkin vaatteet ja lähdin talsimaan. Aventojoen kohdalla sade oli jo tauonnut ja pakkasin viitan. Sadelahkeet jätin jalkaan ja jatkoin kohti Ristikallion tupaa. Paita kyllä kostui puunoksien ripottelemasta sadevedestä, mutta olo ei ollut enää niin hiostava.

Ristikallio on hieno paikka. Aventojoki laajenee järvenomaiseksi suvannoksi ja sitä saa ihastella allaan rotkossa muutaman kymmenen metriä alempana. Kalliot ovat vaaleaa ilmeisen kalkkipitoista kivilajia. Nousut ovat raskaita, mutta Ristikalliolta laskeutuminen muistuttaa, että laskeutuminen on vielä hankalampaa. Eiköhän se reppu tässä vielä kevene ennen jyrkimpiä taipaleita.

Aika hyvän painoinen reppu: 21 kiloa ja kamera, siis noin 22 kiloa ja mukana on puoli litraa vettäkin.

Lauantai 29. kesäkuuta

Pääsin nukkumaan seitsemän jälkeen aamulla. Heräilin puolilta päivin vain viiden tunnin unien jälkeen. Eipä vain nukuttanut enempää.

Purosta näytti nousevan hyvän kokoisia haukia. Olisin yhden sellaisen kalastavalta pariskunnalta saanutkin, mutta en tohtinut ottaa kun ei ollut minkäänlaisia valmistusvälineitä eikä mausteita mukana. Kai sitä kalaa olisi voinut tikun nokassakin paistaa.

Siis matkaan. Puikkokämppä oli tyhjillään, pidin pikku tauon ja laitoin nimeni kirjaan. Ahtaita taitavat olla tämän seudun kämpät ilmoitettuun väkimäärään nähden. Molemmilla seinillä laverit ja välissä pöytä. Ei mitään pirttikalustoja kuten ylä-lapissa olen tottunut näkemään. Kyllä teltta moisen kesällä voittaa!

Taivalkönkäälle pudotaan alas yllättäen ja tupa on ahtaan oloisesti rinteessä. Hieno paikka toki. Mahtoikohan se toinen lähtiessäni näkemäni rakennus olla sauna? Poikkesin tässä 60 km Karhunkierrokselta pohjoiseen katsomaan Oulangan kanjonia.

Taivalkönkään yläpuolella Oulankajoki on leveä ja rauhallinen virta.

Oulankajoki on syvässä kurussa Savilammen kämpänkin kohdalla. Keittelin sapuskat ja lähdin pohjoisrantaa kohti kanjonia. Kanjoni on vaikuttava, sitä pääsee katsomaan aivan reunalta ja pudotusta on paljon. Kymmeniä metrejä? Viisikymmentä metriä? Vaikeata arvioida kun puutkin ovat eri korkuisia (matalampia) kuin kotona Hämeessä.

Valokuvaaminen oli hankalaa todella jyrkässä vastavalossa. Näköalapaikkojen ja korkeuserojen saaminen kuvaan on muutenkin hankalaa. Kyllähän sinne muistisirulle jotakin kuitenkin tarttui. Savilammella oli pari kävijää, nuoria naisia, taisivat puhua ulkomaan kieltä. En ollut vielä ollut riittävän kauan yksin metsässä avatakseni keskustelua... Palatessani Taivalkönkään tuvalle oli tupaan asettunut pari pientä porukkaa. Ei vieläkään yhtään telttaa. Taidan olla telttoineni aika friikki. Tai fakiiri.

Karhunkierros ylittää Oulankajoen Taivalkönkään kohdalla. Taivalkönkään isompi riippusilta on hienolla paikalla ja pitkä. Pituutta on sen verran, että rakennelma vaappuu sivusuunnassakin. Insinööriluonteena kehottaisin välttämään kaikensuuntaisia resonansseja, vaikka ei kai noita rikki saa. Pikku pysähdys vakauttaa sillan. On huikeeta.

Kesäillan aurinkoa Taivalkönkään pitemmältä riippusillalta nähtynä.

Ajattelin jo jatkaa kauemmaskin, mutta alkoi se väsy sitten painaa Runsulampea lähetyttäessä. Ei ole tupaa, joten saan olla täällä aivan yksin. Nukkumaan yhden maissa ja kello soimaan ysiltä. Pikku hiljaa kohti normaalimpaa päivärytmiä. Ja Rukaa. Viimeisessä kilometritolpassa oli lukemat "13 57". Kanjonilla käynti lisää siihen vajaan kympin. Näyttää tulevan kolea yö. Mittari näyttää nyt yhdeltä kymmentä. Uudessa makarissa tarkenee toki.

Sunnuntai 30. kesäkuuta

Runsulammen leirini oli pitkään vanhenneessa kuivassa kangasmetsässä. Keloa löytyi niin konkelona ja maastakin. Ihan mahdottoman kauan kelo ei maassa enää kestä, vaan lahoaa pikku hiljaa pois.

Yllättävän kolea yö, kuusi astetta. Ei sellaisella kesämakuupussilla yövytä Suomessa teltassa oikein mihinkään vuodenaikaan. Nythän on miltei heinäkuu! Sain onneksi vanhan makuupussini tilalle uuden postiin perjantaina ennen lähtöä. Vanha Ajungilak Scout Twin oli varmaankin mennyt pilalle jätettyäni sen rullalle yli kymmenneksi vuodeksi. Tai sitten kuidut olivat menneet poikki. Tai sitten sitä vain ei enää saanut puhtaaksi edes pesemällä. Pussi oli kuitenkin alkujaan hyvä, joten uskalsin ostaa uuden samanmerkkisen, nyt nukun Ajungilakin Kompaktissa. Uusi versio on ihan pikkuisen kevyempi, paljon kuohkeampi ja kompressiopussilla sen saa repussa pieneen tilaan. Nyt osaan säilyttää sen auki kaapissa, toivottavasti se kestää pitkään.

Näyttää olevan Radiolinjalla ekan kerran kenttää lähdön jälkeen. Antennin kun vääntää pystyyn saa kaikki neljä tolppaa. Säätiedotusta katsomaan! Ilmatieteen laitoksen Internet-sääennuste Kuusamoon valehtelee. Tänään ja huomenna sataa ja lämpötila on 16 astetta. Ei uskoisi, taivaalla on vain pivenhattaroita ja mittarini näyttää 17 suunnilleen varjossa. Varttia vaille kymmenen. Taitaa pikemminkin tulla hikinen päivä.

Oikeassa oli ilmatieteen laitos kuitenkin. Sade alkoi sitten Kiutakönkään jälkeen. Kiutaköngästä sain sentään katsella auringonpaisteessa. Kiutaköngäs on upea. Polun vastainen seinä on punaista kivilajia ja seinämä nousee pystysuoraan mahtavana kosken takana. Kosken eteläranta on täynnä pikku polkuja ja koskea voi ihastella aivan läheltä. Putouksia on useita, ensimmäisen niistä alapuolella on iso hiidenkirnu, josta voi nähdä taimenen hyppäävän. Nojaa, en nähnyt. Eikä taimen taida niin kovin usein koskessa hyppiä, sillä taimenen nousua täytyy auttaa kalastamalla niitä kosken alta ja päästämällä ne sitten kosken päällä.

Kiutakönkään kenties kuvatuin kohta on alimman putouksen alla. Tässä koskelle luonteenomainen punainen seinämä hehkuu komeimmillaan.

Ensimmäinen telttakin löytyi parilta kalastajalta suvannon rannalta. Keittelin sapuskaa suvannon rannalla tihkusateessa ja katselin lihapullalautasen yli Kiutaköngästä. Hienot maisemat terassiravintolassani.

Tihkusateessa raahustin Ansakämpälle. Ei ollut oikein matka maistunut tänään ja keittelin tyhjällä kämpällä teetä. Puhkoin rakot jaloistani ja laitoin nimeni kirjaan. Sadekin taukosi ja jatkoin eteenpäin. Jussinkämpällä olisi kirjan mukaan noin neljätoista henkeä. Kaikki lienevät tuvassa ja saanen valita vapaasti tontin teltalleni.

Meanderoiva Oulankajoki on vaikuttava. Virran leveydestä huolimatta virtaus syö pehmeätä maata ulkokaarteesta ja kasaa maata hitaan virtauksen sisäkaarteeseen. Joen uoma muuttuu hiljalleen koko ajan. Voimakkaan muutoksen kohdat tunnistaa kasvillisuuden puutteesta niin ulkokaarteen hiekkajyrkäneteellä kuin sisäkaarteen hiekkasärkälläkin. Toisinaan joen ulkopuolelle on jäänyt kaarevia lampia, jotka ovat joskus olleet osa joen uomaa. Polku kulkee paikoin aivan törmän reunalla ja yhdessä kohdin polkukin oli puoliksi pudonnut jokeen.

Levähdin kahdesti joen törmällä. Joen törmältä oli hienot näköalat. Karhunkierros kulkee miltei koko ajan metsässä ja korkeimmatkin kohdat ovat miltei aina metsässä, joten näköaloja tarjoavat lähinnä joen törmät ja muutamat näköalapaikat. Vasta Rukan lähellä ovat korkeimmat laet puuttomia.

Kulmakkopurolla tuli vastaan merkillinen ihmisen toiminnan monumentti. Maassa oli puuta lahoamassa ja Kulmakkopurossakin oli merkillisen paljon runkoja. Tälle on toki selitys: 1900-luvun alkuvuosina yritettiin Kulmakkopurossa uittaa tukkeja Oulankajokeen ja edelleen Venäjälle. Uitto kuitenkin epäonnistui puron kuivuuden vuoksi ja tukit jätettiin paikalleen. Paikalla on myös hirsikämppien raunioita tuolta ajalta. Myöhemmin osa puusta haettiin hevosilla pois, mutta puuta on edelleen jäljellä lahoamassa melkoisesti.

Erityisesti ihmetyttää uittoon käytetyn puron pienuus. Purolla ei ole leveyttä metriäkään kesällä ja syvyyttäkään ei mainittavasti. Puro lienee suurempi keväällä, mutta kyllä uiton yritys varsin optimistinen haave on ollut. Kuvassa puro on jossakin tukkien alla...

Puoliväli! Polkua toki riittää vielä 41 kilometriä.

Sadetta tuli pidempinä ja pidempinä jaksoina Jussinkämppää kohti matkatessani. Jatkuva sade alkoi kilometriä ennen kämppää. Tuvan kuistilla keitellessäni teetä valtion kaasulla vaimeni sade lopulta tihkuksi ja laitoin telttani pystyyn.

Maanantai 1. heinäkuuta

Aamu meni pitkäksi ja alkoi sataa. Jussi odotteli Jussinkämpän kuistilla teemuki kourassa sateen loppumista ja löi lopulta teltan kasaan pikku tihkussa. Kello oli jo kaksi iltapäivällä kun pääsin matkaan.

Jussinkämpältä siis kohti etelää. Polku oli varsin vaikeakulkuista Kitkanjoen rantaa kulkiessaan, polku meni pitkän matkaa aivan rantaviivassa ja siinä sai hyppiä yli kivien ja puunrunkojen. Vieressä jokitörmä nousi jyrkkänä.

Olin suunnitellut sapuskapaikaksi Niskan laavua, joka on polun eteläpuolella. Olisi pitänyt lukea karttaa tarkemmin, sillä kävelin laavun ohi. Laavulle meni kartan mukaan polku, mutta sitä ei ollut merkitty punaisella "virallisen polun" värillä. Laavulle ei siten ollut viittaa.

Noo, hörppäsin vähän vettä, pidin pikku tauon ja päätin etsiä sen GPS-koordinaattieni avulla. Siis matkaan ja ensimmäistä polkua kohti joen rantaa. Virallisen polun sijaan olin nyt matkalla alas miltei pystysuoraa seinämää kahdenkymmenen kilon kuorma selässä. Ja tästä pitäisi tulla vielä varmaan ylöskin... Alas päästyäni ymmärsin, että laavu olikin tarkoitettu ilmeisesti lähinnä vesitse liikkuville ja kalastajille. Paikka oli hieno ja rinteen kapuaminen ylös täydellä vatsalla ja levänneenä ei ollut erityisen hankalaa.

Kallioportti on korkea kallio, näköalapaikka, jolta on ainakin kaksi puunkorkeutta pudotusta suoraan alaspäin. Ja hieno näköala etelään. Poikkesin Kallioportilla ja palasin takaisin kulkeakseni Kitkanjoen rantaa Siilastuvalle.

Kitkanjoen ranta on monin paikoin jyrkkä. Täällä joenrannat ovat kalliota tai louhikkoa Oulankajoen hiekkarantojen sijaan. Mahtavan jylhiä paikkoja tuon tuostakin.

Siilastuvalla olin yhdentoista maissa illalla. Haukkasin energiapatukan ja katselin Jyrävää viilenevässä illassa. Nyt pitäisi mennä vielä sisulla seuraavalle laavulle ja saada teltta pystyyn. Alkoi sataa hiljalleen, välillä vettä tuli enemmänkin.

Saavuin kuitenkin lopulta laavulle, pudotin kuorman, huokaisin ja laitoin teltan pystyyn. Oli koko lailla sateeton hetkikin. Rinkka telttaan ja mies makuupussiin. Eipä tarvinnut odotella unen tuloa. Kello oli noin yksi yöllä.

Tiistai 2. heinäkuuta

Aamu alkoi aurinkoisesti. Ei taivas ihan kirkas ollut, mutta vedentulo oli sentään tauonnut. Laitoin laavulle, tai oikeastaan laavuille kun niitä oli oikein kaksin kappalein, sääskivalkean savuttamaan ja ryhdyin puuronkeittoon. Nostelin kamojani kuivamaan laavujen liepeille ja katselin karttaa. Tänään pitäsi olla tiedossa korkeuseroja ja rankka päivä. Aloin haaveilla hotelliyöstä, puhtaista lakanoista, yhdestä oluesta ja aamulla lyhyestä matkasta bussille. Johan tässä on näitä kamoja uitettukin.

Korkeuseroja tosiaan olikin. Viimeinen peninkulma on jatkuvaa nousua ja laskua. Polulla on varsin vähän portaita ja vaeltaja saa laittaa välillä nelivedon päälle päästäkseen ylös jyrkkiä, savisia ja liukkaita polkuja. Kukkuloitten lailta on kyllä hienot näköalat. Samalla voi arvailla edessä olevien nousujen määrää: Niin taakse jääneet kuin edessäkin olevat kukkulat näkyvät komeasti.

Karhunkierroksen pohjoinen puolisko kulkee Oulangan kansallispuiston alueella. Aivan eteläisin osa on Valtavaaran luonnonsuojelualuetta. Väliin jää osuus, joka on aivan tavallisia suomalaisia talousmetsiä. Osa alueesta on hakattu ja polku kulkee koko lailla tuoreen hakkuuaukean poikki.

Hakkuuaukealle on merkitty yksi laavu. Tuo laavu ei kuitenkaan ole hakkuuaukealla, vaan tien varressa, noin sata metriä polun ja tien risteyksestä etelään. Olihan sinne viitta, mutta ei tullut viittoja luettua kun tiesin laavun sijainnin kartan perusteella. Pikku harhailujen jälkeen se laavu sitten löytyi ja pääsin ruoanlaittoon. Yleensä laavun vieressä on vettä, mutta... Tuoltakos se pitäisikin hakea... Parin sadan metrin päässä on reunoiltaan umpeen kasvaneen järven vesiraja. Saappaat takaisin jalkaan ja vedenhakuun. Lähempänä vesirajaa ei tahdo edes polkemalla pysyä pinnalla, mitenkäs sitä vettä nyt saadaan? No tuollahan on muutama lauta rannassa ja todelliset pitkospuut, siis hujan hajan heitetyt laudat, joilla yksi henkilö kerrallaan pysyy suon pinnan yläpuolella. Otan vettä molempiin kattiloihin, tänne en kyllä raahaudu takaisin tiskaamaan.

Tuli aikanaan hommattua MSR:n keittimen mukana non-stick-kattilat. Luin keskustelupalstoilta varoituksia pinnan irtoamisesta ja olen ollut erittäin varovainen. Kun kattilat pakkaa siten, että välissä on vanha pyyhe ja täyttää kattilan ruoalla, ei metalliesineillä kuten keittimellä, on kattilasatsi todella helppokäyttöinen. Mikään ei pala kiinni pohjaan kuten muilla kattilatyypeillä. Alumiiniinhan jää kiinni kaikki ja sitä ei saa ikinä puhtaaksi. Teräkseen taas eväs jää kiinni, mutta sen voi irroittaa vaikka taltalla kun kattilan pinta ei pelkää naarmuja. Jos jaksaa paapoa teflonia ja muistaa, että kattilaa ei voi käyttää paistinpannuna (pinta irtoaa kuumuudessa), saa puhtaaksi pyyhkäistävät kattilat, joihin mikään ei jää kiinni. Ne voi sitten tiskata ekan kerran kunnolla kotona reissun jälkeen.

Ja sitten kohti viimeisiä nousuja. Konttanen oli ensimmäinen todella jyrkkä nousu. Seuraavassa rinteessä joku ulkomaalainen paineli ohitse kiikari kourassa ja ehti vissiin kertoa kavereilleen, että joku hullu tulee sieltä reppu selässä. Oli nimittäin parikymmentä ihmettelevää silmäparia vastassa, kun lopulta pääsin ylös paita märkänä. Sain osakseni vieraskielistä osaaottavaa hyminää ja virnistelyä, lähtivät siitä sitten saman tien eteenpäin.

Valtavaaran laella oli seuraava iso porukka, parisenkymmentä henkeä. Seisoivat siinä puolikaaressa ja vaihtoivat kuvaajaa. Aloin olla jo koko lailla väsynyt, päätös hotelliyöstä oli kypsynyt valmiiksi. Siis kommunikaattori esiin repusta ja numerotiedustelun kautta Rukahovin numeroon. Tilaa löytyi. Pari tuntia vielä ja olisin suihkussa.

Valtavaaran paljaalta laelta näki joka suuntaan. Tämä kuva on länteen päin.

Pohjoisessa näkyy jo valloitettuja lakia, jyrkimpänä Konttanen.

Etelässä näkyy Rukan rinteet.

Nousuja riitti vielä Valtavaaran jälkeenkin, viimeinen niistä laskettelurinteen viertä loputtomia portaita ylöspäin.

Keskiviikko 3. heinäkuuta

Bussi takaisin pohjoiseen lähti Rukahovin edestä. Pysäkillä tihkusateessa juttelin hollantilaisiksi osoittautuvan pariskunnan kanssa, olivat kuulemma eilen päättäneet lähteä kiertämään Karhunkierroksen. Kyselin siinä varovasti, että onkos telttaa, makuupussia, karttaa ja kompassia. Kartta puuttui, joten myin heille omani. Karttani oli miltei koskemattomassa kunnossa, sillä olin suunnistanut valokopioilla. Saivat vielä minigrip-pussin kaupan päälle. Toivottavasti heillä on mukava reissu, säennuste lupasi sadetta ja ukonilmaakin.

Muutama GPS-piste alueelta

Pisteet ovat YKJ-järjestelmässä (Garminissa päälle KKJ ja Hayfordin ellipsoidi niin toimii ok). Pisteet on luotu peruskarttaa ja koordinaattilevyä käyttäen ja ne on todettu maastossa riittävän tarkoiksi (en ole viitsinyt editoida niitä vaelluksen aikana).

Karhunkierroksen lähtöpiste Ristikallio 3591529 7367473
Ristikallion tupa 3594908 7369248
Puikkokämppä 3596369 7370319
Kanjoni 3595659 7373008
Savilammin tupa 3596410 7372794

Taivalköngäs (tupa länsirannalla) 3598003 7370267
Runsulammin leiripaikka 3600649 7368342
Luontokeskus 3603678 7365944
Kiutaköngäs 3604339 7365926
Ansakämppä 3608647 7364210

Joutsenenpesäsuon leiripaikka 3610898 7362165
Jussinkämppä 3613159 7359089
Niskan laavu (rannassa jyrkästi alas polulta) 3610700 7354796
Kallioportti 3609749 7354790
Siilastupa 3609695 7353436

Jyrävä (näkyy hyvin Siilastuvalta) 3609541 7353519
Iso polunristeys ja kierrätyspiste 3608652 7353667
Laavu 7km ennen Porontimajoen tupaa 3607562 7351342
Porontimajoen tupa 3604675 7349121
Valtavaaran päivätupa 3598878 7345568

Valtavaaranlammen laavu 3598293 7344810
Hotelli Rantasipi Rukahovi 3596729 7343392

Jussi Ristilä
www.ristila.com