www.ristila.com -> VALOKUVAUS -> TYÖTAPA

Tällä sivulla myös:
Värienhallinnasta
Perinteinen työtapa lyhyesti
Peruskäsittely kuvalle
Tiedostoista

Digikuvaajan työtapa, workflow

Digitaalinen työtapa on oma prosessinsa, joka eroaa niin mustavalkoisesta-, värinega- kuin diakuvausprosessistakin. Kameran käytöstä ja kuvaamisesta kerron sivulla digikamera, tässä käsitellään kuvan jatkokäsittelyä ja värienhallintaa.

Ajatusmallina on edelleen harrastaja, joka kuvaa jpg-tiedostoja pokkarikamerallaan (tai kansan digijärkkärillään) ja haluaa kuvistaan mahdollisimman hyviä. Ammattilaiset kalliimpine ja monipuolisempine laitteineen tehnevät asiat (vielä) monimutkaisemmin (ja paremmin).

Jokunen termi ja käsite

Kuvan koon määrittää sen pikselimäärä ja värisyvyys. Pikselimäärällä tarkoitetaan kuvassa olevien pikselien eli kuvapisteiden lukumäärää, esimerkiksi kahdeksanmegaisesta kamerasta tulee kahdeksan miljoonan pikselin kuva. Värisyvyydellä tarkoitetaan värisävyjen määrää. Digikuvan kunkin pikselin väri esitetään yleensä punaisen, vihreän ja sinisen värin avulla (RGB, Red-Green-Blue, Punainen-Vihreä-Sininen). Kullekin näistä kolmesta väristä on 256 eri värisävyä (2 potenssiin 8 eli kahdeksan bittiä, 256 värisävyä normaalina kymmenjärjestelmän lukuna) ja siten esitettävien värisävyjen määrä on näiden kolmen värin värisävyjen määrän tulo: punaiset * vihreät * siniset = 256*256*256 = noin 16 miljoonaa värisävyä.

Esimerkiksi 5 megapikselin täysvärikuva on kooltaan 5 megapikseliä * 3 väriä * 8 bittä eli tavu per väri, yhteensä 15 megatavua. Tämä siis RGB-värimaailmassa (Red-Green-Blue eli Punainen-Vihreä-Sininen) ja 8 bittiä per väri -esitystavassa (ns. 8-bittinen tai 24-bittinen, 8-bittinen tarkoittaa 8 bittiä per väri ja 24-bittinen yhteensä 24 bittiä per kaikki kolme väriä, termejä käytetään synonyymeinä). Kuvalla voi olla suurempikin värisyvyys, esimerkiksi 16 bittiä per väri. Tällöin kuvan koko on 5 megapikseliä * 3 väriä * 16 bittiä eli 2 tavua per väri, yhteensä 30 megatavua (ns. 16-bittinen tai 48-bittinen, jälleen 16 bittiä per väri tai 48 bittiä per kaikki kolme väriä). "Normaali" esitystapa on kuitenkin 8 bittiä per väri eli 24-bittinen esitystapa.

Termejä 8-bittinen ja 24-bittinen käytetään yleensä sekaisin ja ne tarkoittavat samaa asiaa. Kuvassa on kahdeksan bittiä per väri eli 24 bittiä per pikseli. Se toinen vaihtoehto on 16-bittinen eli 48-bittinen kuva, jossa on siis 16 bittiä per väri ja siten 48 bittiä per pikseli.

Vielä tietokonemaailman biteistä ja tavuista: Bitti (engl. bit) on yksi ykkönen tai nolla ja sen lyhenne on pieni b. Hieman yleistäen kahdeksan bittiä muodostaa tavun (engl. byte) ja tavun lyhenne on iso B tai suomessa iso T. Puhuttaessa tiedostojen koosta puhutaan tavuista. Puhuttaessa dataliikenteestä (esimerkiksi laajakaistayhteyden nopeudesta) puhutaan biteistä. 512 Kb/s laajakaistayhteydellä voidaan siirtää noin 50 kilotavua sekunnissa (hieman yksinkertaistaen), toisin sanoen 500 KB tiedoston siirtäminen 512 Kb/s tiedonsiirtolinkillä vie noin kymmenen sekuntia.

Tietokonemaailma kun on niin kovin sidottu kahden potensseihin, myös kilon eli tuhannen määritelmä on tietokonemaailmassa 1024. Kilotavu sisältää siis 1024 tavua. Megatavu on 1024 kilotavua eli 1048576 tavua. Ja tietoliikennemailmassa kilo on tasan 1000. Tämä ei onneksi juuri haittaa, sillä muutaman prosentin epäselvyys tiedoston koossa ei useimmiten ole merkittävä.

Seuraavaksi tiedostomuotoja eli tiedostoformaatteja:

TIFF, Tagged Image File Format, sisältää kuvan jokaisen bitin ja pikselin. Yleensä TIFF-kuva on 8-bittinen. Edellämainittu viiden megapikselin kuva TIFF-muodossa on siis 15 MT (megatavua).

Yleensä TIFF-kuva on RGB-muodossa ja siinä on 8 bittiä per väri eli se on 24-bittinen RGB-kuva. Määrittely sisältää myös paljon muita kuvia, esimerkiksi 16 bittiä per väri sisältävät kuvat eli 48-bittiset RGB-kuvat. TIFF-kuva voi olla myös CMYK-värimaailmassa (CMYK, Cyan-Magenta-Yellow-blacK, Syaani-Purppura-Keltainen-Musta), jolloin 8 bittiä per väri tuottaa 32-bittisen CMYK-TIFFin. Lisäksi TIFFiin voi tallettaa alfakanavia. Ja niin pois päin. Kuitenkin jos puhutaan vain yleensä TIFFistä, sen voi olettaa tarkoittavan 24-bittistä RGB-kuvaa.

TIFF-kuvia voidaan pakata haviöttömästi. Tällöin kuvan koko putoaa yleensä noin puoleen. Kuvaa tallennettaessa ja avattaessa menee hetki pakkaamiseen tai pakkauksen purkamiseen. Kuvasta ei katoa informaatiota häviöttömässä pakkauksessa. TIFF-tiedostomäärittely käsittää myös RLE-pakatun TIFFin (häviötön pakkaus).

Tiedoston voi pakata häviöttömästi myös minkä tahansa tiedoston pakkaamiseen soveltuvalla pakkausohjelmalla, esimerkiksi WinZip-ohjelmalla. Tämä lienee järkevää kuitenkin vain tiedostojen varmuuskopiointia varten tai lähetettäessä tiedostoja sähköpostin liitteenä. Jos tiedostomuoto sisältää häviöllisen tai häviöttömän pakkauksen, ei WinZip saa kutistettua sitä enää merkittävästi pienemmäksi. Sen sijaan tiedoston koko saattaa jopa kasvaa. Nyrkkisääntö on, että tiedoston voi pakata vain kerran eikä uusi pakkaus toisella ohjelmalla enää pienennä tiedostokokoa.

JPG (JPEG), Joint Photographic Experts Group, on häviöllinen pakattu tiedostomuoto. Nimi tulee tiedostomuodon määritelleen elimen nimestä. JPG-kuvat pakataan siten, että kuvasta karsitaan ihmissilmälle "ylimääräistä" informaatiota. 5 MP esimerkkikuvamme pakkautuu hyvin 2 MT ja jopa 1 MT tiedostoksi ilman että pakkausvirheitä huomaa. Pakkausvirheet näkyvät ensin kontrastikkaissa kohdissa ja riittävästi pakattaessa jo tasaisilla sävypinnoillakin. Tallennettaessa valitaan pakkauksen määrä, paremmissa ohjelmissa on kuvalle esikatselumahdollisuus. Esikatselulla on mahdollista pakata kuvaa kuhunkin käyttötarkoitukseen mahdollisimman paljon.

Kuvia ei kannata pakata häviöllisellä pakkauksella usein. Jokaisella pakkauskerralla kuvasta häviää informaatiota ja useiden pakkauskertojen jälkeen kuva heikkenee havaittavasti (siis mikäli avaat kuvan, muokkaat sitä ja pakkaat uudelleen, avaat muokkaat ja pakkaat uudelleen ja niin edelleen). Tässä alempana esittämässäni työtavassa kuva pakataan kerran kamerassa, sen jälkeen se tallennetaan aina ilman häviöllistä pakkausta. Jos kohdeformaatti on paperikuva, kameran pakkaus jää ainoaksi häviölliseksi pakkaukseksi. Jos kohdeformaatti on web-sivu, kuva pakataan häviöllisesti jpg-muotoon käsittelyn lopuksi ja siirretään webiin, silloin kuva on pakattu kahdesti. Kaikki välivaihetallennukset tehdään siis ilman häviöllistä pakkausta, joko TIFF-tiedostoiksi tai ensisijaisesti kuvankäsittelyohjelman omaan tiedostomuotoon.

PSD on Photoshop-kuvankäsittelyohjelman oma tiedostomuoto. Talletettaessa keskeneräinen tai valmis kuva psd-tiedostoksi, voidaan tallettaa myös polut, layerit, alfakanavat ja muu informaatio ja kuvan jälkikäsittelyä on helppo jatkaa avatusta tiedostosta. Mikäli kuva talletetaan johonkin muuhun muotoon, jotakin tietoa joudutaan usein hylkäämään tai kuvan layereita joudutaan yhdistämään. Esimerkiksi jpg-muotoon talletettaessa joudutaan layerit liiskaamaan (engl. flatten, käyttämäni suomennos saattaa hieman ontua...) kuvaan ja alfakanavat ja polut pitää hävittää.

GIF, Graphics Interchange Format, on häviöllisesti pakattu tiedostomuoto. Gif-kuvat pakataan kuitenkin eri tavalla kuin jpg-kuvat. Gif-kuvissa on vain 256 väriä ja sille on mahdollista määritellä läpinäkyvä väri. Lisäksi gif-kuvan voi piirtää näytölle vaiheittain tarkentuvana (engl. interlaced), se oli aikanaan hitailla modeemiyhteyksillä hieno ominaisuus. Gif on hyvä tiedostomuoto web-sivun teksteille, esitysgrafiikalle tai viivapiirroksille (engl. line art), mutta valokuvat tai sävypinnat (engl. gradient fill) eivät pakkaudu gif-muotoisina kauniisti. Nyrkkisääntönä onkin, että valokuvat sekä runsaasti sävyjä sisältävät asiat kannattaa pakata jpg-muotoon ja tekstit sekä esitysgrafiikat kannattaa pakata gif-muotoon.

PNG, Portable Network Graphics, on GIF:n kaltainen häviöllisesti pakattu tiedostomuoto. Png syntyi aikanaan lähinnä gif-tiedostomuodon patenttien vuoksi, mutta gif:in patentit ovat jo vanhentuneet. Lisäksi png on gif-tiedostomuotoa monipuolisempi.

Itse olen käyttänyt kuitenkin gif-tiedostomuotoa kun olen siihen joskus tottunut... Netscapen ensimmäinen kunnolla toimiva versio 1.0N taisi aikanaan tukea jpg:tä ja gif:iä, myös jälkimmäisen interlaced-versiota. Siitä se kai jäi päälle... Maailmassa on ollut sellainenkin aika kun selaimia oli useita (NCSA Mosaic, Netscape, Cello,...) eikä millään selaimella ollut hallitsevaa markkinaosuutta. Silloin kannatti käyttää sellaisia tiedostomuotoja, jotka toimivat kaikilla selaimilla Nyt ovat asiat toisin, IE jättää vain prosentteja muiden jaettavaksi... Ja IE tukee kyllä monenlaisia tiedostomuotoja... Mutta takaisin asiaaan...

Png:n värit eivät rajoitu vain 256:een, mutta sinällään indeksoitu väriesitys (eli rajoitettu värimäärä tai ns. paletti) ei ole mielestäni sopiva valokuville. (Tämä on mielipide, sillä tunnenpa sellaisenkin tyypin jonka mielestä on hienoa kun kuvan voi esittää pienellä väripaletilla, vaikka sitten käsin editoidulla. Minä en ymmärrä tuon pienen väripaletin hienoutta, mutta ymmärrän esittää oman mielipiteeni mielipiteenä.) Valokuvat siis jpg-muotoon ja esitysgrafiikat gif-muotoon.

Kuvan resoluutiolla (resoluutio merkityksessä pikselitiheys) tarkoitetaan kuvan sisältämää määrää pikseleitä mittayksikköä kohti. Esimerkiksi monitorissa on yleensä noin 72 pikseliä tuumalla, valokuvassa pikseleitä on tuumalla yleensä enemmän.

Kuvan koon kasvaessa myös sen katseluetäisyys kasvaa, sillä kuvaa katsotaan kauempaa. Kuvassa voi siten olla pienempi resoluutio eli vähemmän pikseleitä mittayksikköä kohden. Siten voisikin ajatella, että kuvan resoluutio on vähemmän tärkeä asia kuin kuvan pikselimäärä. Viiden megapikselin kuvan pitäisi jo olla hyvän näköinen koossa kuin koossa katseluetäisyys huomioiden.

Webiin laitettavissa kuvissa puolestaan lasketaan aina pikseleitä. Kuvan koko ilmoitetaan pikseleinä, omat kuvani ovat noin 640 * 480 pikseliä ja pikkukuvat 200 * 150 pikseliä. Webiin laitettavat kuvat kannattaa pakata JPG-muotoon, jotta ne vievät vähemmän tilaa palvelimella ja toisaalta ovat nopeampia noutaa katsottaviksi. Itse olen pyrkinyt pakkaamaan pikkukuvat pieniksi, mutta koettanut säilyttää isot kuvat mahdollisimman hyvälaatuisina. Hyvälaatuiset kuvat ovat se pihvi tällä sivustolla... Modeemikäyttäjille lataaminen voi tosin olla välillä hieman rauhallista. Laajakaista on nykyaikaa, ainakin valokuvauksen harrastajalle.

Resoluutiolla on myös toinen merkitys, terävyys. Resoluutiolla merkityksessä terävyys tarkoitetaan kuvan kykyä toistaa yksityiskohtia.

Toinen terävyyttä kuvaava termi on akutanssi (acutance). Akutanssilla tarkoitetaan kuvan "reunaterävyyttä" tai "kontrastikkuutta" tietyssä mielessä.

Kuvan subjektiivinen "terävyys" on sekä resoluutiota että akutanssia. Perinteisen kemiallisen valokuvauksen puolella pärjää ympäripyöreällä termillä "terävyys", mutta digipuolellä törmää väistämättä resoluutioon ja akutanssiin. Kuvaa muokattaessa resoluutio ei kärsi, mutta akutanssi kärsii ja kuvasta tulee "pehmeän oloinen". "Terävyyden" voi kuitenkin helposti palauttaa epäterävällä maskilla, (unsharp mask, USM) ja kuva saa takaisin "terävyytensä". Pokkarikamera tekee aina jonkin verran terävöintiä jpg-kuville ja käsitellylle kuvalle tehdään terävöinti aivan viimeiseksi, juuri ennen tulostusta tai pakkausta webiin.

Kuvan kokoa voi suurentaa ("ressing up"), jos sen haluaa tulostaa todella suurena. Tällöin kuvankäsittelyohjelma "arvaa" eli interpoloi kuvaan uusia pikseleitä. Uudet pikselit eivät tuo kuvaan uutta informaatiota, mutta suurennoksessa pikselikoko pienenee. Kun isokokoista kuvaa katsoo läheltä, ei pienempikokoinen pikseli ole havaittavissa kun kuvan pikselimäärää on kasvatettu. Samalla tavalla kuvaa voi pienentää esimerkiksi webiin laitettavaksi. Pienennettäessä luonnollisesti hukataan kuvainformaatiota.

Värienhallinnasta

Värienhallinta (Color Management System, CMS), on keino hallita kuvan värejä kuvankäsittelyprosessissa. Värienhallinnalla ei siis korjata värejä, vaan säilytetään niitä.

Kullakin workflown laitteella on oma tapansa toistaa värejä sekä usein erilainen värintoistokyky, gamut. Gamutilla tarkoitetaan värimallin sekä laitteen kykyä toistaa värejä. Eri värimalleilla, esimerkiksi RGB:llä ja CMYK:llä (Cyan-Magenta-Yellow-blacK, syaani-magenta-keltainen-musta, käytetään painotöissä), on erilainen gamut ja siten muunnos näiden välillä muuttaa aina kuvaa jollakin tavalla. Myös muunnos RGB:n ja LAB:in (Luminance-A-B, luminanssi eli kirkkaus sekä A ja B) välillä muuttaa kuvaa. Muunnoksia kannattaa siten tehdä niin vähän kuin mahdollista ja harkitusti, jotta kuva ei suotta vääristy.

Myös mustavalkoisiksi tai seepian värisiksi aiotut kuvat kannattaa kuvata täysvärikuvina ja tehdä muunnos vasta kuvankäsittelyohjelmassa. Harmaan sävyjä on kamerassa vain 256 ja se on liian vähän. Kuvia ei siksi kannata muuntaa harmaasävykuviksi missään vaiheessa, vaan kannattaa käyttää muita menetelmiä kuvan sävyjen esittämiseen. Kuvaa voi värjätä eri tavoin, esimerkiksi käyttämällä duotone-värierottelua kuvankäsittelyohjelmassa. Duotonessa käytetään nimen mukaisesti kahta väriä kuvan esittämiseen ja sävyjä saadaan huomattavasti lisää. Duotone on ollut pitkään se oikea tapa painaa kuvia kirjoihin. Duotonea kannattaa käyttää myös omien kuviensa tulostamiseen omalla tulostimella tai tulostuspalvelussa. Tritonella ja Quadtonella saadaan vielä enemmän sävyjä, mutta aloittelijan kannattaa aloittaa mustavalkokuvien tulostaminen duotone-kuvista.

Yleisiä värimalleja RGB, LAB ja CMYK. RGB on kuvaa käsitellessä normaali värimalli. LAB (Luminance-A-B, Kirkkaus-A-B) tulee vastaan joidenkin suodinten käytön erikoistapauksissa ja CMYK on neliväripainon värimalli (Cyan-Magenta-Yellow-blacK, Turkoosi-Purppura-Keltainen-Musta).

Väriavaruuksista sRGB on "se tavallinen RGB", kamerat käyttävät oletusarvoisesti sitä. Myös kaikki kuvankäsittely- ja katseluohjelmat tuntevat sRGB:n. Muista väriavaruuksista lisää sivulla Eteenpäin!

Ensiksi pitää ottaa selvää oman kameran väriprofiilista (ja värimallista). Hyvä arvaus on sRGB (ja RGB), jos mitään muuta tietoa ei saa kaivettua esille.

Seuraavaksi pitää kalibroida oma monitori. Photoshopin mukana tulee Adobe Gamma -työkalu, joka löytyy Ohjauspaneelista ohjelman asennuksen jälkeen. Työkalulla voidaan kalibroida oma monitori ja tehdä monitorille väriprofiili. Kun koneen käynnistää seuraavan kerran, monitorin värit muuttuvat hieman käynnistyksen lopulla, gamma-työkalu toimii.

Kalibrointiin löytyy myös työkaluja, joissa asetetaan anturi monitorille ja sitten ajetaan ohjelmanpätkä, joka pulauttaa väriprofiilin. Tämä on paitsi helpompaa myös luotettavampaa kuin pelkän Gamma-työkalun käyttäminen. Kalibrointilaitteet ovat valitettavan kalliita, mutta kenties hyviä hankintoja kameraseuroille tai muuten isommalla porukalla. Esimerkiksi ColorVisionin Spyderin saa muutamalla satasella. Kalibrointi olisi hyvä tehdä parin kuukauden välein, jotta ikääntyvän monitorin värimuutokset eivät haittaisi kuvankäsittelyä.

Seuraavaksi valitaan käytettävä työskentelyprofiili. Valitse Photoshopissa 'Edit | Color settings' ja sieltä aseta sieltä RGB-työskentelyprofiiliksi sRGB (sen pitäisi olla oletusarvoisesti jo sRGB).

Vielä tarvitaan profiili tulostimelle (ja mahdolliselle käytettävälle tulostuspalvelulle). Oman tulostimeni (Epson 2100) väriprofiilit eri tulostusmateriaaleille löytyivät tulostimen mukana tulleilta rompuilta, niitä voi etsiä myös valmistajan veppisivuilta. Profiilit piti muistaakseni kopioida oikeaan Photoshopin hakemistoon jotta ne tulivat näkyville Photoshopin tulostusdialogiin. Ifille löytyy väriprofiili Ifin web-sivuilta.

Olen siis käyttänyt Photoshopissa työskentelyprofiilina sRGB-profiilia ja tulostettaessa tulostimen väriprofiilia (käyttämälleni paperilaadulle), jolloin Photoshop tekee tarvittavat muunnokset kuvaa tulostimelle lähetettäessä. Tulostimen asetuksista värienhallinnan on oltava pois päältä (muuten muunnokset tehdään kahteen kertaan, Photoshopissa ja tulostimessa (tulostinajurin toimesta)). Kuvaa tallennettaessa olen tallentanut sen työskentelyprofiilissa eli sRGB-profiilissa.

Mikäli profiilia tulostimelle ei löydy, kannattaa valita Photoshopissa kohdeprofiiliksi sRGB ja valita tulostimen asetuksista sRGB ja oikea tulostusmateriaali. Valitse paperityyppi, tarkkuus ja muut perusasetukset. Photoshopista tulee sRGB-kuva, tulostin tulostaa sRGB-kuvan, ja kaiken pitäisi mennä suht kohdalleen. Jos tämä "sRGB ja sRGB" ei tuota hyvää kuvaa, kannattaa ehkä kokeilla tulostimen värienhallintaa. Photoshopin kohdeprofiiliksi sRGB ja sitten tulostimen värienhallinta käyttöön: valitse materiaali ja muut kuvan tulostamiseen liittyvät asetukset tulostimen asetuksista, kokeile eri mahdollisuuksia samalla kuvalla. Jollei tämäkään auta, täytyisi tulostin profiloida. Usein on helpompaa ja halvempaa vaihtaa kunnon valokuvatulostimeen, johon profiilit ovat saatavilla. Tulostinta hankkiessa kannattaa selvittää mitä materiaaleja tulostimelle suositellaan ja saako niille väriprofiilit.

Webiin tallennettaessa olen tallettanut sRGB-profiilissa käsitellyn kuvan ilman väriprofiilia. Ilmeisesti ainoa väriprofiileja ymmärtävä selain on jo lopetettu MacIntoshin Internet Explorer, joten väriprofiilitiedolla ei ole web-sivuilla mitään käyttöä. Käytännössä kaikkien kuvien tulkitaan olevan sRGB-profiilissa.

Kuvan voi muuntaa kahdella tavalla toiseen väriprofiiliin: Mikäli kuvasta on kadonnut tai poistettu profiili, sille voi asettaa profiilin Photoshopissa komennolla 'Image | Mode | Assign Profile...'. Tällä komennolla kuvaa ei muuteta vaan siihen vain liimataan jokin (puuttuva) profiili. Mikäli kuvan haluaa muuntaa toiseen profiiliin, Photoshopissa komento on 'Image | Mode | Covert to Profile...'. Valitse 'Relative Colorimetric', 'Use Black Point Compensation' ja 'Use Dither'. Relative Colorimetric muuntaa värit suhteessa uuteen väriprofiiliin. Black Point Compensation huolehtii siitä, että musta on uudessakin profiilissa mustaa. Use Dither puolestaan tekee vähemmän "raidallista" jälkeä tasaisten sävypintojen muuntamisessa. Nämä ovat hyvät perusasetukset. Preview näyttää arvion tuloksesta ruudulla.

Perinteinen työtapa lyhyesti

Perinteinen tapa valokuvata on prosessi. Kukin päätyy ennemmin tai myöhemmin käyttämään tiettyjä filmejä, tiettyjä filmikehitteitä, tiettyjä papereita ja tiettyjä paperikehitteitä. Kokonaisuus on prosessi, vaikka sitä ei välttämättä tiedostakaan.

Kunkin materiaalin valinnalle on enemmän tai vähemmän tietoinen valintaperuste. Jos kuviaan vedostaa vieraalle paperille, se on vain jotenkin hankalampaa. Tutun materiaalin sävyala ja käyttäytyminen on tullut tutuksi ja oma tapa kehittää filmit sopii itse valitulle paperille. Itse tuli kuvattua paljon Kodakin TMax:eille ja Ilfordin HP5:lle. Vedostaminen sujui mukavimmin Ilfordin Multigradelle. Miksikö? Em mää vaan tiärä, se nyt vain sujui tuolla yhdistelmällä.

Prosessin osina ovat filmi (herkkyys, rakeisuus, jyrkkyys, resoluutio...), tapa kuvata (yli- ja alivalottaminen, prässäys, zone...) filminkehitys (rae, jyrkkyys, "sopivuus" filmille, prässäys...) vedostaminen (jyrkkyyden säätö, valotus, lisävalotus ja varjostus, rajaus...) ja esillepano (pohjustus, paspikset, kehykset...)

Kokonaisuudesta tulee yhtenäinen tapa valokuvata ja kukin materiaalivalinta sekä kunkin vaiheen työtavat tukevat lopputulosta, esimerkiksi paperista mustavalkokuvaa.

Peruskäsittely kuvalle

Digikuvauksessa kannattaa ajatella työtapaansa kemiallistakin kuvausta tarkemmin, sillä kuvaa käsitellessä on mahdollista tehdä paljon monimutkaisempia asioita kuin kemiallisella menetelmällä. Tämä mahdollistaa uusia asioita, mutta samalla tasaisen laadun ja toistettavuuden saavuttaminen on aluksi jopa hankalampaa.

Kuvaan vaikuttaa digipuolella niin kuvan lähde (skanneri, kamera), kuvan käsittely (kuvankäsittelyohjelmalla) kuin kuvan tulostaminenkin (omalla tulostimella, tulostuspalvelussa, esillepano webiin).

Kuvaamisesta tarkemmin digikamera-sivulla, mutta tärkeintä on oikea valottaminen. Harrastajan kannattaa antaa kameransa pakata kuvaa kevyesti, jotta muistikorteille mahtuu järjellinen määrä kuvia. Kuvatessa kannattaa käyttää kameran suurinta resoluutiota ja pienintä filminherkkyyttä. Kameran oma terävöinti kannattaa säätää pienelle, silloin kuva pakkautuu paremmin ja menee pienempään tilaan. Saman terävöinnin voi tehdä kuvankäsittelyvaiheessa. Kuvaa aina värikuvia. Älä käytä kameran omia tehosteita.

Itse käytän Photoshop-ohjelmaa, mutta samat perustoiminnot löytyvät muistakin ohjelmista. Esimerkiksi Photoshop Elements 2:sta puuttuu perustyökaluista vain Curves ja hinta on kahdeksasosa Photoshopista. Koetan kertoa toiminnoista siten, että ne ovat käytettävissä myös muissa ohjelmissa. Adobe Photoshop Elements on Photoshopin kansanpainos, jonka pitäisi olla helpompi käyttää kuvankäsittelyä aloittelevalle. Itsellänikin on yksi lisenssi, mutta en ole saanut asennettua sitä vielä minnekään. Toinen edullisemman luokan vaihtoehto on Jasc PaintShop Pro, mutta sen ongelmana lienee värienhallinta. Kuvankäsittelyominaisuuksia on miltei yhtä paljon kuin Photoshopissakin. Photoshopin Healing Brushia ja Patchia vastaavat työkalut vielä puuttuvat.

Photoshopin ongelmana on paitsi hinta myös sen monipuolisuus --aluksi on vaikeaa päästä eteenpäin käsittämättömän monipuolisten toimintojen keskellä, laajojen valikoiden ja palettien suossa. Photoshopin käyttäjien kannattanee hankkia hyvä valokuvien käsittelyä Photoshopilla -kirja. Itselläni on Martin Irvingin "Photoshop 7.0 for Photographers", sitä voin suositella. Kirja on kuulemma käännetty myös suomeksi. CS-versiokin on jo ilmestynyt, mutta 7.0:n kirjallisuus riittää kyllä valokuvaajalle, uusia ominaisuuksia ei CS:ssä pitäisi ihan hirveästi olla. Isoin muutos lienee 16-bittisen kuvankäsittelyn monipuolistuminen.

Kun kuvat on siirretty tietokoneelle, ne voi avata kuvankäsittelyohjelmaan. Kuvia voi avata yhden kerrallaan tai viiden nipuissa, mutta yli viiden kuvan avaaminen kerralla vaatii niin paljon muistia, että oma koneeni hidastuu niitä käsitellessä.

Eräs Photoshopin hienoimmista ominaisuuksista on layerit. Sen sijaan, että muutos tehtäisiin kuvaan suoraan, voidaan useita perustoimintoja tehdä effect layereina kuvaan. Layer ei muuta allaolevaa kuvaa ja layeriin voi palata ja muokata sitä. Layerit vievät kuitenkin muistia ja kasvattavat tiedostokokoa. Ennen terävöintiä layerit pitää "liiskata" eli yhdistää kuvaan. Tämän jälkeen layerit eivät ole muokattavissa. Työtapaani kuuluu säästää viimeinen versio kuvasta ennen liiskausta. Tuohon versioon voi sitten palata ja muokata kuvaa halutessaan.

Layerit kannattaa liiskata ennen kuin vaihtaa värimallia (esmes RGB -> LAB), sillä muuten layerit saattavat toimia hieman eri tavalla. Joitakin toimintoja ei voi tehdä ennen kuin layerit on liiskattu (esmes terävöinti).

1° Ensiksi kuva siis avataan kuvankäsittelyohjelmaan. Mikäli kamerasi ei liitä kuvaan väriprofiilia tai liittää siihen jonkin muun kuin työskentelyprofiilisi (sRGB tässä työtavassa), avattaessa Photoshop varoittaa virheellisestä väriprofiilista. Oma kamerani tallettaa kuvat sRGB-väriprofiilissa (ja Photoshop ei huomauta väriprofiilista kuvaa avattaessa).

Jos kuvalla on jokin väriprofiili (eri kuin valitsemasi työskentelyprofiili), vastaa kuvaa avattaessa esiin tulevaan dialogiin "muunna työskentelyprofiiliin". Photoshop muuntaa kuvan työskentelyprofiiliin ja käsittely voidaan aloittaa. Jos taas kuvassa ei ole vielä väriprofiilia, vastaa "liitä väriprofiili", jolloin kuvaan ei tehdä mitään muutoksia, siihen vain leimataan merkintä sRGB-väriprofiilista (työskentelyprofiilimme).

2° Sitten kannattaa oikaista horisontti. Eyedropperin alta löytyy measure tool, jolla vedetään kuvaan jonkin selkeän elementin mukaan vaaka- tai pystyviiva. Sitten valitaan 'Image | Rotate canvas | Arbitrary...' ja dialogissa on valmiina kääntökulma. Kuvan hierominen kääntämällä sitä useaan otteeseen heikentää suotta kuvanlaatua, kääntäminen kannattaa tehdä kerralla. Jos meni pieleen, peru ja käännä uudelleen.

3° Nyt voidaan rajata. Rajaaminen sujuu helpoiten rajaustyökalulla. Valitse reippaasti kuvaa isompi ala vetämällä reilusti kuvan yli. Jos haluaa säilyttää kuvan mittasuhteet (jotka tosin menivät pilalle horisonttia oikaistessa kun kuvan koko muuttui), voi pitää isot-kirjaimet-näppäintä eli shiftiä pohjassa kun vetää laatikon kulmasta. Tökö-tökö kuvan keskelle tai enterin painallus hyväksyy muutokset. Halutessaan rajaamisen voi toki jättää myöhemmäksikin.

Mikäli kuvaa on käännetty ja kuvan suhteet muuttuivat, kannattaa jättää info-paletti näkösälle kuvaa rajattaessa. Kun rajaus on suunnilleen tehty, infopaletissa ovat kuvan uudet mitat pikseleinä näkyvillä. Nyt voi sitten (vaikka Windowsin laskimella) laskea toisen reunan mukaan toiselle uuden pituuden ja vetää sitten reunan oikeaan kohtaan. Digikameran kuvan sivujen suhde on yleensä 1.33 ja perinteisen filmikameran 1.5.

4° Sitten tarkastetaan kuvan kontrasti ja kirkkaus. Oma työkaluvalintani on Levels. Curves on ilmaisuvoimaisempi työkalu, mutta ei aivan niin intuitiivinen. Mielestäni on helpointa asettaa kirkkausarvot (musta ja valkoinen) Levelsillä ja sitten seuraavaksi muokata kontrastia tarvittaessa Curvesilla. Valitse 'Layer | New adjustment layer | Levels...'. Dialogissa on histogrammi kuvasta, vasemmassa reunassa on musta ja oikeassa valkoinen. Kuvan dynamiikkaa voidaan kasvattaa siirtämällä aivan histogrammin alla olevia kolmioita. Kuvan dynamiikkaa voidaan supistaa vetämällä alempana olevia kolmioita. Yleensä siirrellään vain aivan histogrammin alla olevia kolmioita. Siirrä nyt kolmio vasemmasta reunasta kohtaan, jossa histogrammi alkaa nousta eli kohtaan, jossa alkaa olla mustia sävyjä. Samoin siirrä valkoisen pään kolmio kohtaan, jossa alkaa olla vaaleita sävyjä. Viimeiseksi siirrä keskimmäistä kolmiota tummentaaksesi tai vaalentaaksesi kuvan keskisävyaluetta (gamman säätö).

Tarkkaa työtä voi tehdä painamalla alt-näppäimen pohjaan kun tarttuu päätykolmioihin. Silloin kuvassa näkyy pois leikkautuvat kohdat ja on helpompi arvioida että mitä menee kokonaan valkoiseksi ja kokonaan mustaksi. Paljoa ei saisi mennä, ja mitään oleellista ei saisi mennä.

Levelsillä vedämme siis mustan ja valkoisen kiinni histogrammimöykyn päihin ja säädämme vielä keskisävyaluetta. High key ja low key -kuvilla emme tietenkään korjaa kuvan aiottua "erikoista" sävyalaa pilalle.

Levels-layer näkyy nyt layerilistassa ja siihen voi palata kaksoisklikkaamalla layeria.

5° Lisää kontrastia Curves-työkalulla. Valitse 'Layer | New adjustement layer | Curves...'. Diafilmiin joskus ihastuneena pidän hieman kontrastikkaammista kuvista kuin mitä tavallisesta tunnin värilabrasta yleensä tulee. Nyt kun Levelsillä on laitettu tumma ja vaalea kohdalleen, voidaan kuvan jyrkkyyttä hieman voimistaa Curves-työkalulla. Työkalun oikeassa alanurkassa on neliö, josta klikkaamalla käyrä kasvaa järjellisen kokoiseksi. Klikkaa nyt suoran keskelle kerran, samoin kohtiin yksi neljännes alhaalta päin ja yksi neljännes ylhäältä päin. Suorassa on nyt kolme pistettä (ja se on edelleen suora).

Alareuna kuvaa alkuperäisen kuvan sävyalaa vasemmalta oikealle mustasta valkoiseen ja vasen sivu muokatun kuvan sävyalaa alhaalta ylös mustasta valkoiseen. Huomaa, että skaalat voi laittaa myös valkoisesta mustaan, mutta mielestäni yllä kuvattu on jotenkin helpompi ymmärtää. Tartu nyt alimpaan pisteeseen ja vedä sitä kaakkoon hieman, sitten ylimpään ja vedä sitä luoteeseen hieman. Kun piste on valittuna, sitä voi liikuttaa nuolinäppäimillä. Tee käyrästä tällä tavalla aavistuksen verran S-kirjaimen muotoinen. Kuten huomaat, yksi nuolinäppäimen napautus on paljon. Klikkailemalla preview:tä päälle ja pois voit arvioida että mikä on hyvä määrä. Älä liioittele, sillä LCE vähän myöhemmin lisää sekin kontrastia. Toisaalta voit aina palata taaksepäin ja editoida tätä layeria.

Klikkaa 'OK' ja muutokset tallentuvat layeriksi.

6° Sitten korjaamme väritasapainon. Valitse 'Layer | New adjustment layer | Color balance...'. Kamerasta riippuen kuvilla on yleensä tietty sävyala, itse olen yleensä "lämmittänyt" kuvia, sillä Sonyn automaattinen valkobalanssi tekee mielestäni liian kylmia kuvia (juu, kuvasin aikanaan Kodachromelle ja Fujichromelle, edellinen on varsin lämminsävyinen ja jälkimmäinen on lämminsävyinen sekä luontokuvissa syvän vihreä). Huomaa, että säädöt saa tehdä kolmasti kun haluaa ne niin vaaleille, keskialueen kuin tummillekin sävyille.

Nyttemmin olen siirtynyt käyttämään ulkona pääasiassa "pilvisen päivän balanssia", joka sekin tekee usein hieman kylmiä kuvia. Lämmittäminen jatkuu edelleen...

7° Työversio talletetaan Photoshopin omassa tallennusmuodossa. Tämän version säilyttäminen on tärkeää, sillä seuraavat vaiheet ovat sidonnaisia kuvan kohdeformaattiin (paperikuva, kuva webiin) ja kuvan kokoon. Tästä versiosta on mukava myös tulostaa eri tulostimelle tai eri kokoon. Jos haluaa reippaasti isomman tai pienemmän kuvan, voi tästä versiosta lähteä pienentämään tai kasvattamaan kuvan pikselimäärää. Lisäksi eri tulostimet ja eri tulostuskoot saattavat tarvita eri määrän terävöintiä.

Kuvaa voi myös joutua muokkaamaan lisää mikäli värienhallinta ei toimikaan täydellisesti.

8° Kuvan layerit liiskataan. Varo tallettamasta kuvaa nyt sen äsken talletetun version päälle tai hukkaat layerit kokonaan! Valitse 'Layer | Flatten image'.

9° Kuvan resoluutio ja koko senttimetreinä valitaan.

Jos kuva on menossa painokäyttöön, jätä koon säätö repron ja painon ammattilaisille.

Jos kuva on menossa webiin, sen koko pienennetään nyt. Valitse 'Image | Resize'. Resoluutiolla ei ole väliä, syötä kuvan sivujen pituudet pikseleinä.

Tulostukseen menevän kuvan tiedostokoon määrää tulostustapa. Selvitä paras resoluutio tulostimellesi ja muuta kuvan koko sopivaksi tulostukseen valitussa koossa. Tulostimen resoluutio ja käytettävä tiedoston tulostusresoluutio ovat eri asiat. Esimerkiksi Epsonin valokuvatulostimille (resoluutiot 1440 - 5760 dpi nimellinen resoluutio) hyvä tiedoston resoluutio on 300 dpi. Tätä pienempi tiedoston resoluutio pehmentää suotta kuvaa ja suurempi resoluutio on ongelma sekin. Liian suuri tiedoston resoluutio tekee kuvan tulostamisesta tarpeettoman hitaan ja raskaan tehtävän ja lisäksi kuvan laatu voi jopa huonontua --tulostimen ajuria ei ole useinkaan suunniteltu vähentämään kuvan sisältämää informaatiota vaan päinvastoin. Ja jos resoluutio on liian iso, ajuri tekee skaalauksen mitään kyselemättä. Kannattaa tehdä asia mieluummin itse ja suunnitellusti.

Valitse siis 'Image | Resize' ja aseta resoluutioksi 300 dpi ja kuvan mitat senttimetreinä. Tiedostokoko kasvaa tai pienenee riippuen tulostimesta ja tulostuskoosta. A3plus-kokoisen kuvan tiedostokoko on reippaat 50 megatavua.

10° Kuvan kontrastia parannetaan paikallisella kontrastinkorostuksella (Local Contrast Enhancement, LCE). Paikallinen kontrastinkorostus on hieman merkillinen operaatio ja perustuu epäterävän maskin käyttöön. En mene tässä sen enempää maskien toimintaan ja taustoihin, mutta toteanpahan vain että tällä saa kuvaan lisää eräänlaista jyrkkyyttä tai napakkuutta. Kokeile, hämmästyt.

Jos kuva on menossa tulostukseen, säädä suurennussuhde 50%:iin. Siirrä näkyville edustava osa kuvaa. Jos kuva on menossa webiin, ota 100% suurennos.

Valitse 'Filter | Sharpen | Unsharp mask...'. Jos kuva on menossa tulostukseen, amount voisi olla noin 15% ja radius noin 30 ... 50. Jos kuva on menossa webiin, amount voisi olla noin 15% ja radius noin 10 ... 20. Threshold nollaan.

11° Kuva terävöidään unsharp maskilla (USM).

Kuvaa ei kannata terävöidä itse, jos se on menossa painokäyttöön. Eri filmitulostimille ja eri painomenetelmille tarvitaan erilainen terävöinti, joten terävöinti ja muunnos CMYK-värimalliin kannattaa jättää filmitulostuspalvelun tehtäväksi. Tosi guru voi toki selvittää kaiken painon rasterikulmista lähtien, terävöintitarpeen sekä CMYK-parametrit ja tehdä itsekin muunnokset, mutta turvallisinta on jättää ne asiantuntevan filmitulostuspalvelun tehtäväksi. Heillä on suhteet painoihin ja tarvittavat tiedot muunnosten tekemiseen.

Unsharp maskin säätäminen on paitsi henkilökohtainen valinta, myös tulostimesta riippuvainen asia. Kokeilemalla pääsee pitkälle...

Jos kuva on menossa Webiin, ota kuvasta 100% suurennos näkyviin jostakin edustavasta kohdasta. Jos taas kuva on menossa tulostukseen, valitse 50% suurennos jostakin edustavasta kohdasta. Preview-täppää klikkailemalla voit kohta valita terävöinnin päälle ja pois ja säätää mielestäsi sopivan terävöinnin kuvalle. Tulostukseen tarvitaan voimakkaampi terävöinti ja pienempi suurennos auttaa tekemään tulostettavaan kuvaan riittävän terävöinnin.

Aluksi kannattaa ehkä laittaa Amount maksimiarvoon 500, Radius lopullisen resoluution puolikkaaseen (1-2) ja säätää Threshold siten, että kuvan raetta tai kohinaa ei terävöidä. Maisemakuvassa Threshold on siten 0-1, normaalisti ehkä 2-3 ja kasvoissa jopa 4-5.

Threshold olisi suotavaa pitää mahdollisimman matalalla tasolla, jotta kuvaan ei tule virhettä, jossa vain osa kuvasta on terävöity.

Kun threshold on säädetty, säädetän radius tasolle, jolla kuva alkaa terävöityä. Aloita nollasta ja klikkaile nuolella ylöspäin kunnes kuva alkaa reippaasti terävöityä, siis klikkaus tai pari sen jälkeen kun terävöitymistä alkaa näkyä.

Kun Radiuskin on säädetty, säädetään Amount tasolle, jolla kuva terävöityy, muttei liiaksi. Tämä voisi olla 120-300. Kuva saa näyttää monitorilla hieman liikaa terävöidyltä, jotta se on paperilla ok. Kannattaa naksutella Preview-täppää päälle ja pois ja verrata lopputulosta.

135 / 0.7 / 2 voisi olla hyvä lähtökohta A4-tulosteeseen.
160 / 0.3 / 1 voisi olla hyvä lähtökohta webiin.

On ehkä parempi terävöidä liian vähän kuin liikaa. Pilalle terävöity kuva on kammottava, liian vähän terävöity kuva vain hieman pehmeä. Terävöinti on hieman henkimaailman hommaa, mutta kokemus opettaa.

Jos kuva on menossa webiin, hyppää kohtaan 16°.

12° Tulostaminen. Jos kuvan haluaa tulostaa, valitaan nyt 'File | Print with preview...'. Sitten rasti ruutuun 'Show More Options' ja sen alta valikosta 'Color Management'. Lähdevärimalliksi (Source Space) valitaan 'Document' ja kohdevärimalliksi (Print Space) tulostimen väriprofiili. Tulostimen asetuksista valitaan none (tulostin ei tee värienhallintaa, se tehdään Photoshopissa).

Jos tulostimelle ei ole käytettävissä väriprofiilia, valitse sRGB tulostusprofiiliksi Photoshopissa ja tulostimen valinnoista myös sRGB. Tulostimen väriprofiili voi olla myös huono (kuten mun vanhassa Epsonissani, jossa on vain yksi profiili tulostusmateriaalista riippumatta), silloin voi saada aikaan parempaa jälkeä sRGB:llä. Itse käytin vanhalla Epsonillani sRGB:tä niin Photoshopin väriprofiilina kuin tulostimenkin väriprofiilina.

Jos näillä asetuksilla ei pääse toivottuun lopputulokseen, on jossakin kohtaa värienhallintaketjua ilmeisesti virhe. Koeta päästä katsomaan kuviasi jollakin oikein kalibroidulla tietokoneella (tai edes jollakin toisella tietokoneella). Jos kuvat näkyvät siellä oikein (samoin kuin omalla monitorillasi), on ongelmasi tulostusasetuksissa ja tulostimessa. Nyt ei "oikea" ratkaisu toiminut, joten voi vielä kokeilla onneaan... Kannattaa kokeilla laittaa Photoshopissa sRGB kohdeprofiiliksi ja sitten kokeilla erilaisia asetuksia tulostimen tulostusasetuksissa, se saattaa auttaa. Vielä voi kokeilla laittaa Photoshopissa tulostuksen värienhallinnan pois päältä 'Printer Color Management' ja sitten koettaa sössiä tulostimen asetuksia siten, että saisi sieltä ulos monitorilla näkyvän kuvan. Ehkä kannattaa kuitenkin harkita kunnon tulostimen hankintaa... Ja onhan sinulla käytössä tulostimeen tarkoitetut värit ja paperit? Onhan tulostimen värikasetti kunnossa?

13°Tulostin pulauttaa monitorilla näkyvää vastaavan, väreiltään oikean tulosteen. Ei muuta kun seinälle!

14°Jos kuva on menossa tulostuspalveluun, vaikkapa Ifi:lle, ota selvää miten palvelussa halutaan vastaanottaa kuviasi (ja miten mahdollinen värienhallinta on toteutettu). Arvaisin, että sRGB-kuva on oletusarvo, mutta tilanne varmaan vaihtelee palveluntarjoajan mukaan.

15°Kuva tallennetaan. Tallenna tulostusvalmis kuva terävöimättömän lisäksi, jotta myöhemmin on helppo tulostaa niitä lisää.

16° Mikäli kuva on menossa webiin, käytä 'File | Save for Web' -toimintoa. Siinä voi esikatsella kuvaa eri pakkausvoimakkuuksilla ja arvioida niin kuvan laatua kuin latausaikaakin.

Tiedostoista

Kuvankäsittelyn jälkeen minulle jää vähintään kolme tiedostoa. Alkuperäinen jpg on "negatiivini" eli se originaali, jonka kamerani tuotti.

Käsitelty versio on Photoshopin omassa tallennusmuodossa, sille on tehty rajaukset ja horisontin oikaisut ja siinä on Levels-layer, Curves-layer sekä Color balance -layer. Kuvaa ei ole terävöity. Tämä tiedosto on hyvä lähtökohta eri koossa tulostamista varten, eri tulostimella tulostamista varten tai eri mediassa julkaisemista varten.

Tulostettu versio on Photoshopin tallennusmuodossa, mutta tästä versiosta layerit on liiskattu, jotta kuva on voitu terävöidä. Vain uudelleentulostusta varten.

Webiin laitetut kuvat ovat tiedostokooltaan pieniä jpg-kuvia. Web-kuvissa ei ole väriprofiilia, mutta ne ovat oikeasti sRGB-profiilissa (joka oli työskentelyprofiilini). Webissä ei voi koskaan tietää, että miten muut ovat laitteensa kalibroineet. Näinollen kuvat näkyvät hyvin, huonosti tai hyvin huonosti. Mikäli ne näyttävät hyvältä omalla kalibroidulla laitteistolla, ne näkyvät hyvin myös muiden kalibroiduilla laitteistoilla.