www.ristila.com -> VALOKUVAUS -> VARUSTEET

Digikuvaajan työkalupakki

Kamera varusteineen

Kameran valinta on varsin pitkälti makuasia. Kun olet omasi valinnut, tarvitset lisäksi:

Muistia yhden päivän tai yhden kuvaussession tarpeiksi (parhaalla resoluutiolla ja pienimmällä pakkauksella). Itselläni on muistia 1200 kuvalle eli 4.5 GB. Osta muisti kahdella kortilla, silloin voit siirtää toista massamuistilaitteelle ja käyttää toista.
Akkuja tarpeen mukaan. Jos liikut paikoissa, joissa akkuja ei voi ladata, akkuja on oltava riittävästi koko ajateltavaksi kuvausajaksi. Minulla on neljä akkua, niillä pitäisi saada yhteensä noin 1200 kuvaa. Kannattaa ostaa vähintään yksi lisäakku, jotta voi huoletta kuvata akut tyhjiksi ja ladata ne sitten täyteen. Samalla ei tarvitse niin kovasti huolehtia kameran latauksesta, laittaa sitten sen toisen akun kameraan jos virta yllättäen loppuu.
Jalusta tarpeen mukaan. Minulla on Slikin Pro-pikkujalusta. Kunnon pikkujalustalle voi asettaa kameran ottamaan kuvaa vaeltajasta yksinvaelluksella ja sillä voi tukea kameraa rintaan pitkillä valotusajoilla. Iso jalustani on kymmenkunta vuotta vanha Manfrotton perusjalusta, se on tullut joskus hankittua kinofilmijärjestelmää varten. Manfrotto on lähinnä lojunut nurkassa, ajatuksissa on välillä käynyt jonkun hiilikuitu- tai muun vastaavan kevyen mutta tukevan jalustan hankkiminen. Jotakin sellaista mitä voisi oikeasti raahata vaelluksella.
Kameralaukku, johon mahtuvat ne tarpeet joita mukanasi kannat. Itselläni on LowePron AW-laukku, joka pitää vettä. Sinne sopivat juuri ja juuri muistikortit ja vara-akut. Kameralaukkuun ei mahdu laturi, enkä sitä kuvatessani tarvitsekaan. Pitää varmaan ostaa toinen isompi laukku (isompi LowePro AW on ollut ajatuksissa) jotta saa salaman ja pikkujalustan kulkemaan mukavasti mukana, mutta vaelluksilla tuo pikkulaukku on todella kätevä.
Massamuistilaite enemmän kuvaavalle. Muistikorttimuisti on tyypistä riippumatta arvokasta, kannattaa ostaa mieluummin massamuistilaite. Näin laskeskelin hintoja vertaillessani. Itselläni on X'S-Drive II, joka maksoi rahteineen 280 dollaria plus tullit. Nykyään näitä saa jo Suomestakin. Laitteessa on muistikortinlukija, kovalevy (40 GB eli noin 10 000 kuvaa) ja akut. Kortti sisään, virta päälle ja kopioi. Akkua riittää noin 1000 kuvan kopiointiin. Tämä laite on kuitenkin rikki jo yhden reissun jälkeen eikä lue enää MemoryStick-kortteja. Laitetta ei ole pudotettu tai pahoipidelty, pikemminkin päinvastoin. Tein laitteelle pehmustetun kotelon kovasta Curverin eväsrasiasta ja se hajosi silti. En suosittele. Sittemmin olen ostanut lisää IBM:n ja SanDiskin korttimuistia, se ainakin kestää. Laitetta on tullut avattua jo useamman kerran sen hajoamisen jälkeen ja vika on paikantunut MemoryStick-lukijaan. Onneton konstruktio, tytärkortti on kiinni emolevyllä lähinnä liittimellä. CF-lukija on emolevyllä ja toimii toistaiseksi. Olen lukenut haukkuja muunkin merkkisistä laitteista, joten nämä massamuistitallentimet ovat mielestäni lähinnä harrastajakamaa. Jos hyväksyy sen, että laite voi koska tahansa lakata lukemasta muistikortteja ja voi koska tahansa lakata luovuttamasta sisällään olevia kuvia, niin laite on ok. Jos laite temppuilee, pitää pudottaa tiedostokokoa ja tallettaa enemmän kuvia muistikorteille ja kyllä ne kuvat sieltä kovalevyltä saa kun sen levyn ottaa irti tallentimesta ja laittaa kiinni tietokoneen IDE-väylään (jos levy on vielä kunnossa). X'S-Drive palvelee minua nyt lähinnä siirtomediana, levy sentään vielä toimii. En siis suosittele näitä, ostakaa kansalaiset muistia. Ja siirtäkää kuvat kannettavalle tietokoneelle reissussa, silloin näette lopputuloksen ja kuvien siirtymisen varmistaminen onnistuu vilkaisemalla kuvia jollakin kuvienselausohjelmalla (esimerkiksi ACDSee).
Suodattimia, "pölynsuojasuodatin" on hyvä suojaamassa objektiivia. Digipokkareissa ei ole kovin pieniä aukkoja, joten kuvaa tummentava ND-suodatin saattaa olla tarpeen studiosalamalaitteita käytettäessä tai kirkkaassa valossa luonnossa (jos vaikka haluaa veden liikkeen toistuvan pehmeänä).
Salamalaite, sillä kameran oma pieni salamalaite on varsin tehoton. Lisäksi sen antama valo on jyrkkää ja sillä tulee toisinaan punaiset silmät. Salamalaitteeni on Metzin Metz Mecablitz 54 MZ-4i. Metzini on kyllä aika järjettömän kokoinen kameraani verrattuna... Salamassa on hyvä olla kääntyvä välähdyspää katosta heijastamista ja heijastimien kiinnittämistä varten.
Heijastin salamalle, sen voi kyllä tehdä itsekin pahvista. Pahviversioni sai niin monet naurut, että oli pakko ostaa siistimpi. Omani valitsin Lumiquest:in valikoimista, minulla on Pocket Bouncer ja Softbox. Heijastimesta on hyötyä kun katto ei olekaan valkoinen (musta, hirsikatto, välikattoritilä). Silloin ainoa keino pehmentää salaman valoa on salaman heijastin. Katso vaikka uutisista mitä ammattikuvaajat yleensä käyttävät.

Tietokone, ohjelmat ja tulostaminen

Tietokoneeksi käy aika pitkälti marketin paketti. Joitakin asioita kannattaa kuitenkin huomioida:

Tietokone, ihan tavallinen pakettikone käy. Parempi jos näytönohjain ei ole integroitu emolevylle, ne ovat yleensä aika hitaita. Itselläni on AMD 2000+, ihan tavallinen Gigantin paketti syksyltä 2002.
Putkinäyttö. Kaikkein kalleimpia lukuunottamatta LCD-näytöt eivät oikein sovellu kuvankäsittelyyn. Putkinäyttö on parempi. 19 tuuman näyttö ei ole juuri kalliimpi kuin 17 tuuman näyttö, joka taitaa olla pakettikoneissa se vakionäyttö nykyään. Näyttö ei voi olla liian iso kuvankäsittelyyn. 21-tuumaisiakin saa varsin kivaan hintaan.
Muistia on hyvä olla vähintään 512 MB, kuvankäsittelyohjelma toimii mukavammin. Itselläni on tuo 512 ja muistin lisäys 256:sta 512:aan (256 MB muistikampa maksoi aikanaan 41 euroa) toi merkittävän parannuksen. Mulla on kyllä kaiken maailman palomuurit sun muut releet konetta kuormittamassa. Myös käsiteltävien kuvien koko vaikuttaa, pienemmällä muistilla edellisen kameran 2 megapikselin kuvat menivät vielä koko lailla mukavasti.
Kovalevytilaa on hyvä olla, itselläni on noin 2* 30 GB ja ulkoinen 160 GB. Kahdesta levystä on sellainen lisähyöty, että kun Windows käyttää C-levyä virtuaalimuistina, voi D-levyn määritellä Photoshopin Scratch-levyksi. Muistin loppuessa Photoshop alkaa käyttää levyä aika aggressiivisesti. Jos Windows kirjoittelee samalle levylle kuin Photoshop, koko järjestelmä pysähtyy. Sinällään kannattaa välttää tilannetta, jossa Photoshop alkaa käyttää kovalevyä Scratch-levynä, mutta isojen kuvien kohdalla niin käy väistämättä.
Kirjoittavalla CD:llä saa kuvat tallennettua pois kovalevytilaa viemästä.
Ulkopuoliselle kovalevylle saa nopeasti varmuuskopiot keskeneräisistä töistä ja sitä voi käyttää myös arkistointimediana. Kuvia on mukavampi etsiskellä kovalevyltä kuin pinkasta CD-levyjä. Ja arkistoitavaa tavaraa kyllä syntyy, kun tallettaa myös Photoshop-tiedostot layereineen...
Kuvankäsittelyohjelma tarvitaan myös, joidenkin kameroiden mukana tulee Photoshop 5 LE. Corelin paketin saattaa löytää edullisesti, samoin Photoshop Elementsin, joka on eräänlainen tavallisen ihmisen Photoshop. PaintShop Pro on varsin edullinen sekin. Photoshop CS2 on paras kaikista tällä hetkellä, mutta valitettavan kallis. Sen hyviin puoliin kuuluu kyllä myös se, että sen käyttöön löytyy webistä mahtavasti materiaalia, Photoshop kun on eräänlainen teollisuusstandardi kuvankäsittelymaailmassa.
Kuvien katselu- ja järjestelyohjelmalla on mukava selata kuvia ja perata jyvät akanoista. Sillä voi myös katsella tai esittää kuvia ruudulta diashowna. Oma valintani on ACDSee 5, se on nopeampi ja mukavampi käyttää kuin Photoshopin FileBrowser. Työkoneelle sain juuri Photoshop CS2:n ja FileBrowserin uusi versio Adobe Bridge on varsin hyvä, läppärissäni vain kovin hidas.
Tulostimen valinta on myöskin hankala mielipidekysymys. Kannattaa tutkia erilaisia testejä ja varmistaa myös sen parhaan valokuvapaperin sekä värien saatavuus omalle printterille. Paperin laadulla on uskomaton vaikutus, valokuvia ei todellakaan kannata tulostaa tavalliselle aaneloselle, vaan tulostimelle nimenomaan sovitetulle kalleimmalle valokuvapaperille. Ja heti alusta alkaen kannattaa opetella sillä kunnon paperilla. Itselläni on Epsonin 2100 reilun vuoden takaa, ja jälki on todella hyvää. Paperivalintani on "Archival Matte" mattapaperi, jota saa 10cm * 8m rullana, aanelosena ja aakolme plussana. A3 on jo aika kiva koko, sopii mukavasti 30*40 raameihin, vielä paremmin 40*50 raameihin paspiksilla.
Piirustustabletista on iloa heti kun haluaa perehtyä tummennus- ja vaalennustyökaluihin (dodge ja burn), joilla voi tehdä sitä samaa käsityötä, jota mustavalkolabrassa tehtiin tikkareilla ja käsin. Noita työkaluja ei yksinkertaisesti voi käyttää hiirellä. Ero on kuin piirtäisi kasipallon kokoisella hiilimöykyllä (eli hiirellä) tai piirustushiilellä (eli tabletilla). Tai kintaat kädessä (eli hiirellä) tai ilman kintaita (eli tabletilla). Tabletin kynässä on kosketusherkkyys. Hyvä mutta kallis valmistaja on Wacom. Wacomilla on kolme mallistoa: Volito (lapsille) Graphire3 (harrastajille) sekä Intuos (ammattilaisille). Itse hankin A5-kokoisen Graphire3:n itselleni joululahjaksi vuonna 2004 ja se on osoittautunut erinomaiseksi ainakin toistaiseksi. Kokoa on riittävästi ja lauta mahtuu toisaalta pienellekin pöydälle. Kosketusherkän kynän lisäksi kynässä on kosketusherkkä "kumi" toisessa päässä. Intuos tarjoisi lisäksi kallistuksen toisen parametrin ohjaamiseen ja muutakin, mutta tummennus, vaalennus, QuickMaskit ja sen sellaiset onnistuvat Graphire3:llakin mainiosti. Valintatyökaluja, Stampia, Healing Brushia ja Patchiakin on mukavampi käyttää. Mukana tuli myös läjä ohjelmia, joista ainoa minulle tarpeellinen oli ACDSee 5. Se on kuvien selaus-, katselu- ja järjestelyohjelma jolle voi syöttää CD-ROM-arkistonsa ja selata sitten thumbnaileja offline-tilassa. Aika buginen softa, mutta parannus vanhaan kolmosversiooni. Ja helpottaa todellakin kuvien löytämistä CD-ROM-arkistosta. Laudan mukana tuleva softapaketti näkyy muuttuneen nelosversiossa. Niin ja se laudan mukana tullut hiiri on aivan onneton verrattuna käyttämääni Microsoftin Intellimouse Exploreriin (johdollinen versio, se on kevyt käyttää).
Laajakaistayhteys Internetiin on ainoa järkevä tapa siirtää kuvia tulostupalveluihin. Esimerkiksi Ifi:lle voi siirtää kuvia pikku ohjelmanpätkällä ja suuretkin tulosteet ovat kohtuuhintaisia. Jos hankkii A4-koon tulostimen kotiinsa, voi isommat vedokset lähettää sitten vaikka ifi:lle. Työpaikan Internet-yhteys voi olla vaihtoehto sekin, polttaa vain rompulle ja lähettää ne kuvat töistä... :o) Itselläni on Elisan laajakaista, nopeutta 4 tai 8 megaa (en muista :O).
Oma paikka Internetissä voi olla oma domain kuten minulla tai sitten sivusto jonkun palveluntarjoajan palvelimella. Esimerkiksi MTV3 tarjosi jokin aika sitten ilmaista sivutilaa jossa ei ollut edes mainoksia, ilmaisen Internetliittymänsä kylkiäisenä. Omista sivuistaan voi ilmoittaa hakupalveluille Suomessa ja ulkomailla ja alkaa sitten toivoa kävijöitä... Omaa domainiani hostaa Daous (www.int2000.net). Ristila.com oli jonkin sortin vitsi pitkään työmaalla, mutta sitten menin ja rekisteröin sen. Nyt on sitten paikka minne laittaa kuvia ja muutakin. Tätä tavaraa on täällä jo yli 60 megatavua.