www.ristila.com -> VALOKUVAUS -> VARUSTEET

Digikuvaajan työkalupakki

Kamera varusteineen

Kameran valinta on varsin pitkälti makuasia. Kun olet omasi valinnut, tarvitset lisäksi:

Muistia tarpeeksi. Mieti kuvaustapaasi ja tarpeitasi, joku voi pärjätä pienelläkin kortilla ja siirtää kuvansa kortilta läppärille tuon tuostakin. Joku toinen kuvaa jpg-kuvia ja niitä mahtuu gigatavuun jo melkoisesti. Itse kuvaan RAW-kuvia viikon vaelluksella Lapissa ja muistikortteja on tullut hankittua nämä tarpeet huomioiden 24 gigatavua.

Muisti kannattaa hankkia ainakin kahdella kortilla, jos vaikka tulee jokin korttiongelma. Ongelmat tuppaavat sattua hankalissa paikoissa ja olosuhteissa, ainoa muistikorttiongelmani sattui tietenkin Intiassa. Huomasin että kamera ei pystynyt enää näyttämään otettuja kuvia, joten pelastin välittömästi kortin myöhempää tutkintaa varten. Onneksi kuvia oli kortilla vasta joku satakunta. Illalla hotellissa ostin netistä PhotoRescuen hotellin laajakaistaliitymän kautta ja pelastin kortin sisällön.

Akkuja tarpeen mukaan. Jos liikut paikoissa, joissa akkuja ei voi ladata, akkuja on oltava riittävästi koko ajateltavaksi kuvausajaksi. Minulla on neljä akkua, niillä pitäisi saada yhteensä parisen tuhatta kuvaa vaikka välillä katselee otettuja kuvia ja käyttää kuvanvakaajaa. Kannattaa ostaa vähintään yksi lisäakku, jotta voi huoletta kuvata akut tyhjiksi ja ladata ne sitten täyteen. Samalla ei tarvitse niin kovasti huolehtia kameran latauksesta, laittaa sitten sen toisen akun kameraan jos virta yllättäen loppuu.

Jalusta tarpeen mukaan. Minulla on Slikin alumiininen Pro-pikkujalusta, Gitzon hiilikuituinen monopodi sekä vanha Manfrotton alumiinijalusta.

Kunnon pikkujalustalle voi asettaa kameran ottamaan kuvaa vaeltajasta yksinvaelluksella ja sillä voi tukea kameraa rintaan pitkillä valotusajoilla.

Monopodi (yksijalkainen jalusta) on kevyt ja nopeasti käyttöönotettava jalusta. Sitä voi käyttää yksijalkaisena jalustana, mutta näppärä kuvaaja laittaa monopodiin pikku kuulapään ja tukee jalustaa tarvittaessa myös itseensä. Jalustan jalan voi tunkea taskuunsa tai vyölle laittettavaan pussiin ja jalusta on entistäkin kätevämpi. Kuulapää mahdollistaa myös kameran kääntämisen pystyasentoon sekä kuvaamisen ylä- ja alaviistoon.

Iso jalustani on kymmenkunta vuotta vanha Manfrotton perusjalusta, se on tullut joskus hankittua kinofilmijärjestelmää varten. Manfrotto on lähinnä lojunut nurkassa, ajatuksissa on välillä käynyt jonkun hiilikuitu- tai muun vastaavan kevyen mutta tukevan jalustan hankkiminen. Jotakin sellaista mitä voisi oikeasti raahata vaelluksella. Valitsemani

Kameralaukku, johon mahtuvat ne tarpeet joita mukanasi kannat. Kaluston kasvaessa eri käyttötarkoituksiin voi olla hyvä hankkia useitakin laukkuja. Itselläni on Billinghamin perinteikäs 555, johon mahtuu koko kamerakalusto ja duunin läppäri. Laukku pitää sen verran vettä että sillä voi huoletta lähteä työmatkalle tai lomalle. Vaelluskäyttöön minulla on LowePron Specialist 55 AW-laukku, joka varsin vesitiivis. Sinne sopii juuri ja juuri kamera, pari valovoimaista zoomia, muistikortit ja vara-akut. Tähän kameralaukkuun ei mahdu laturi, enkä sitä kuvatessani tarvitsekaan. Telemakro pitää pakata rinkkaan. Specialistin kiinnitän vaelluksilla rinkan kantoviillekkeisiin eteeni iskuhaoilla, pelkkä laukku kulkee vyö- ja olkahihnan tukemana takapuolen päällä. Molemmat laukut ovat osoittautuneet erinomaisen toimiviksi ja luotettaviksi, joskaan ne eivät olleet aivan halvimpia.

Pikkusalamoista rakennettu studiokalusto kulkee tarvittaessa isossa Stanleyn työkalupakissa, löysin sen Rauta-Otrasta. Tämän tyypin studiokalustossa sontsat ja jalustat kannattaa valita pieneen pakkautuvia, muuten niitä ei saa mahtumaan mihinkään kätevään kantolaukkuun.

Suodattimia, "pölynsuojasuodatin" eli UV- tai Skylight-suodatin on hyvä suojaamassa objektiivia. Digipokkareissa ei ole kovin pieniä aukkoja tai alhaisia ISO-herkkyyksiä, joten kuvaa tummentava ND-suodatin saattaa olla tarpeen studiosalamalaitteita käytettäessä tai kirkkaassa valossa luonnossa (jos vaikka haluaa veden liikkeen toistuvan pehmeänä). Polarisoiva (pyöröpolarisaatio) suodatin auttaa saamaan puhkipalavan kirkkaan taivaan kauniin siniseksi ja se vähentää muitakin kirkkaita heijastuksia monissa ulkoilmakuvaustilanteissa.

Salamalaite, sillä kameran oma pieni salamalaite on varsin tehoton. Lisäksi sen antama valo on jyrkkää ja sillä tulee toisinaan punaiset silmät. Canon EOS 5D:ssä ei ole salamaa ollenkaan, joten mukanani on miltei aina Canon 580EX salamalaite.

Heijastin salamalle, sen voi kyllä tehdä itsekin pahvista. Pahviversioni sai niin monet naurut, että oli pakko ostaa siistimpi. Omani valitsin Lumiquest:in valikoimista, minulla on Pocket Bouncer ja Softbox. Heijastimesta on hyötyä kun katto ei olekaan valkoinen (musta, hirsikatto, välikattoritilä). Silloin ainoa keino pehmentää salaman valoa on salaman heijastin. Katso vaikka uutisista mitä ammattikuvaajat yleensä käyttävät, LumiQuestia ja Gary Fongia näkee uutiskuvaajilla aika paljon.

Tietokone, ohjelmat ja tulostaminen

Tietokoneeksi käy aika pitkälti marketin paketti. Joitakin asioita kannattaa kuitenkin huomioida:

Tietokone, ihan tavallinen (parempi) pakettikone käy. Kannattaa valita sellainen jossa on näytönohjaimessa omaa muistia (ei jaettua muistia). Jos haluat kaksi LCD-näyttöä, valitse näytönohjain jossa on 2 DVI-ulostuloa. Itselläni on nyt Intelin DualCore, 4 GB muistia ja yhteensä noin tera levyä, Mikromafian listalta kasattu syksyltä 2007. Edellinen kone piti niin järjetöntä ääntä, että valitsin Silent2 mallistosta...

Näyttö. LCD on käytännössä syrjäyttänyt putkinäytöt. Varteenotettavia utkinäyttöjä valmistetaan enää kaikkein kalleimmassa hintaluokassa, ehkä 21-tuumaisen hyvän näytön voi vielä jostkakin löytää. LCD-näyttöä ostavan on kuitenkin varmistuttava siitä että näyttö soveltuu kuvankäsittelyyn. Putkinäyttö soveltuu aina, mutta osa edullisista LCD-näytöistä toistaa värit ja kontrastin luvattoman huonosti. Merkkiä ja "kuvankäsittelynäyttöä" ostava on vahvoilla.

Näyttö kannattaa kalibroida, itse käytän Datacolorin Spyder3-kalibrointilaitetta.

Jos haluat kaksi LCD-näyttöä, muista ostaa näytönohjain jossa on 2 DVI-ulostuloa. Vanhan ajan VGA-piuhassa ei kuva kulje terävänä yli 1280*1024-resoluutiolla.

Muistia on hyvä olla vähintään 2 GB (Vistalla vähintään 3GB), jotta kuvankäsittelyohjelma toimii mukavasti. Itselläni on 4GB 64-bittisessä Vistassa. 32-bittinen Vista pystyy osoittamaan noin 3.3 GB muistia, joten sitä suuremmille määrille tarvitaan 64-bittinen Vista. Tarkista kuitenkin ensin että kaikki laitteet ja ajurit toimivat 64-bittisellä Vistalla, minulla on ollut tiettyjä haasteita joidenkin oheislaitteiden kanssa...

Kovalevytilaa on hyvä olla, itselläni on noin 2* 300 GB ja ulkoisia USB-levyjä on kertynyt aikojen saatossa jo kolme riviin, yhteensä tilaa on noin tera eli tuhannen gigaa. Kahdesta levystä koneessa on sellainen lisähyöty, että kun Windows käyttää C-levyä virtuaalimuistina, voi D-levyn määritellä Photoshopin Scratch-levyksi. Muistin loppuessa Photoshop alkaa käyttää levyä aika aggressiivisesti. Jos Windows kirjoittelee samalle levylle kuin Photoshop, koko järjestelmä pysähtyy (kokemusta on).

Kirjoittavalla DVD:llä saa kuvat tallennettua pois kovalevytilaa viemästä, mutta nykyisillä ulkoisen kovalevyn hinnoilla kannattaa mieluummin ostaa kovalevyä. Kovalevy on halvempaa gigaa kohti ja paljon helppokäyttöisempää. Arkistoitavaa tavaraa kyllä syntyy, kun tallettaa myös Photoshop-tiedostot layereineen...

Kuvankäsittelyohjelma tarvitaan myös, joidenkin kameroiden mukana tulee Photoshopin Elements-versio. Elementsiin on tullut hiljalleen enemmän ja enemmän ominaisuuksia ja aloittelijalle sitä voi suositella varauksetta, hinta on satasen luokkaa. PaintShop Pro on varsin edullinen sekin, ja aloittelijalle varmasti riittävän monipuolinen (monimutkainen). Photoshop CS3 on paras kaikista tällä hetkellä, mutta valitettavan kallis. Photoshopin hankintaa harkitsevan kannattaa ladata ilmeinen kuukauden kokeiluversio, Photoshop on nimittäin paljon muutakin kuin kuvankäsittelyohjelma ja sen opettelu vaatii aikaa ja hermoja. Tulokset palkitsevat pitkäjänteisen harjoittelun, mutta amatöörin kannattaa varata harjoitteluun kuukausia tai vuosia. Photoshopin hyviin puoliin kuuluu kyllä myös se, että sen käyttöön löytyy webistä mahtavasti materiaalia, Photoshop kun on eräänlainen teollisuusstandardi kuvankäsittelymaailmassa.

Kuvien katselu- ja järjestelyohjelmalla on mukava selata kuvia ja perata jyvät akanoista. Kuvien sujuva perkaaminen on tärkeää, sillä siihen menee yllättävän paljon aikaa. Katselu- ja järjestelyohjelmalla voi myös katsella tai esittää kuvia ruudulta diashowna. Oma valintani on ACDSee Pro, se on nopeampi ja mukavampi käyttää kuin Photoshopin Bridge.

Tulostimen valinta on yllättävän hankala mielipidekysymys. Kannattaa tutkia erilaisia testejä ja varmistaa myös sen parhaan valokuvapaperin sekä värien saatavuus omalle printterille. Paperin laadulla on uskomaton vaikutus, valokuvia ei todellakaan kannata tulostaa tavalliselle aaneloselle, vaan tulostimelle nimenomaan sovitetulle (kalleimmalle) valokuvapaperille. Ja heti alusta alkaen kannattaa opetella sillä kunnon paperilla. Itselläni on Epsonin 2100 kolmen ja puolen vuoden takaa, ja jälki on todella hyvää. Paperivalintani on "Archival Matte" mattapaperi, jota saa aanelosena ja aakolme plussana. Archival Matte 10cm x 8m rulla lopetettiin, mutta Premium SemiGloss -paperia saa edelleen tuon koon rullalla. Tulostimen maksimitulostuskoko A3+ on jo aika kiva koko, sopii mukavasti 30*40 raameihin, vielä paremmin 40*50 raameihin paspiksilla.

Piirustustabletista on iloa heti kun haluaa perehtyä tummennus- ja vaalennustyökaluihin (dodge ja burn), joilla voi tehdä sitä samaa käsityötä, jota mustavalkolabrassa tehtiin tikkareilla ja käsin. Noita työkaluja ei yksinkertaisesti voi käyttää hiirellä. Ero on kuin piirtäisi nyrkissä pidettävällä kasipallon kokoisella hiilimöykyllä (eli hiirellä) tai piirustushiilellä (eli tabletilla). Tai kintaat kädessä (eli hiirellä) tai ilman kintaita (eli tabletilla). Tabletin kynässä on kosketusherkkyys. Hyvä mutta kallis valmistaja on Wacom. Wacomilla on kolme mallistoa: Volito (lapsille) Graphire3 (harrastajille) sekä Intuos (ammattilaisille). Itse hankin A5-kokoisen Graphire3:n itselleni joululahjaksi vuonna 2004 ja se on osoittautunut erinomaiseksi ainakin toistaiseksi. Kokoa on riittävästi ja lauta mahtuu toisaalta pienellekin pöydälle. Kosketusherkän kynän lisäksi kynässä on kosketusherkkä "kumi" toisessa päässä. Intuos tarjoaisi lisäksi kallistuksentunnistuksen eli toisen parametrin piirtojäljen ohjaamiseen sekä muutakin, mutta tummennus, vaalennus, QuickMaskit ja sen sellaiset onnistuvat Graphire3:llakin mainiosti. Valintatyökaluja, Stampia, Healing Brushia ja Patchiakin on mukavampi käyttää kosketusherkällä kynällä. Niin ja se laudan mukana tullut hiiri on aivan onneton verrattuna käyttämääni Microsoftin Intellimouse Exploreriin (johdollinen versio, se on kevyt käyttää).

Laajakaistayhteys Internetiin on ainoa järkevä tapa siirtää kuvia tulostupalveluihin. Esimerkiksi Ifolorille voi siirtää kuvia pikku ohjelmanpätkällä ja suuretkin tulosteet ovat kohtuuhintaisia. Kirjan muotoisiakin tulosteita on tullut kokeiltua, hyvin tehtynä kirja on varsin näyttävä esillepano vaikkapa rippi- tai hääkuvista.

Oma paikka Internetissä voi olla oma domain kuten minulla tai sitten sivusto jonkun palveluntarjoajan palvelimella. Esimerkiksi MTV3 tarjosi jokin aika sitten ilmaista sivutilaa jossa ei ollut edes mainoksia, ilmaisen Internetliittymänsä kylkiäisenä. Omista sivuistaan voi ilmoittaa hakupalveluille Suomessa ja ulkomailla ja alkaa sitten toivoa kävijöitä... Omaa domainiani hostaa Neutech. Ristila.com oli jonkin sortin vitsi pitkään työmaalla, mutta sitten menin ja rekisteröin sen. Nyt on sitten paikka minne laittaa kuvia ja muutakin. Ja tätä tavaraa on kertynyt tänne jo yli 100 megatavua.