Lähtöruutu

Halusin joskus perskouluikäisenä kultahamsterin. En saanut suloista pikku jyrsijäpalleroani, joten kiinnostus lemmikkieläinharrastukseen sitten jäi. Harrastin klassista musiikkia, ohjelmointia ja sen sellaista.

Myöhemmin kehitin jonkilaisen lemmikkieläinvastaisuuden, kun kokemukset lemmikkieläimistä olivat lähinnä koomisella tavalla vastenmielisiä. En oikein pystynyt ymmärtämään miksi koiraa puhutellaan persoonapronominilla “hän”. Minulle eläin on “se” ja eläimillä on jokin tarkoitus, kuten metsästys, maito, ravivoitto tai meetvursti.

Episodi 1 – Kurre Ristilä

Välikaton riesa, Orkku-oravaksi ristitty pihamme asukki ilmeisesti menehtyi kun välikatosta alkoi putoilla oravanpoikasia. Vaimoni pelasti yhden välikaton raosta roikkuvan reppanan, johon koko muu perhe ihastui. Eipä olllut eläinlääkärikään nähnyt niin pientä oravanpoikasta. Itse en ottanut osaa Kurren pelastusoperaatioon ennen kuin päivänä jolloin Kurre lopulta kuoli. Ehdin kuitenkin ihastua sokeaan pikku reppanaan sen viimeisenä elinpäivänä. Jotakin ratkaisevaa oli muuttunut.

Kurre haudattiin Puuhapete-kenkälaatikossa lämpöisessä pipassansa kukkapenkkiin ruusupensaan alle. Kurre in memoriam.

Episodi 2 – Jospa eläin

Lasten innostus eläimen hoitamiseen sai minut muistamaan kaikki vuosien varrella torppaamani eläinkeskustelut. Minäkin aloin vakuuttua siitä, että lapset voisivat jo ihan oikeasti osallistua lemmikkieläimen hoitoon. Ja lemmikkieläin voisi opettaa lapsille pitkäjänteistä vastuunottoa ja lemmikkieläin voisi olla hyvä harrastus.

Ja ennen kaikkea minä voisin ottaa lemmikkieläimen.

Aloimme tutkia vaihtoehtoja. Osa perheestä on allergisia, joten akvaarion ja kilpikonnan lisäksi yksi vaihtoehto oli ulkokoira. Jostakin syystä nimenomaan ulkokoira tuntui hyvältä vaihtoehdolta ja valinta supistui siperianhuskyn, alaskanmalamuutin ja parin muun koirarodun väliseksi kauneuskilpailuksi. Minua kiinnosti vetokoirien voima ja mahdollisuus yhdistää koiraharrastusta vaeltamisharrastukseeni.

Kävimme katsomassa huskyjä. Perinteiset valjakkokoirat olivat ainakin vierailukennelissämme vähän villejä ja lapsia jänskätti niin suuri koirien määrä.

Seuraavaksi kävimme katsomassa alaskanmalamuutteja ja minä olin myyty. Näin elämäni upeimman koiran, kookkaan alaskanmalamuutin, ja halusin juuri tuollaisen. Tyttäreni oli myyty myös. Muu perhe jäi miettimään.

Loppujen lopuksi valintamme oli alaskanmalamuutti, ennemmin tai myöhemmin.

Episodi 3 – Alaskanmalamuutit

Koiria, varsinkaan vähän erikoisempia koiria, ei sitten ostetakaan ihan marketista. Pentueita on myynnissä rajallisesti ja mietimme kovasti milloin koiran voisimme hankkia. Alaskanmalamuuttien ja ulkokoiran tapauksessa päätimme ottaa kaksi koiraa, jotta niistä on ulkona seuraa toisilleen. Samalla koiravoimaa olisi vetokoiraharrasteluun riittävästi.

Jotenkin löysimme alaskanmalamuuttimme Kajaanista ja heti. Yövuorosta palasin peräkärryn kanssa ja jatkoimme suoraan Rauta-Otraan hakemaan pitkää puutavaraa, josta syntyisi pomminvarma koppi puolen lehmän kokoiseksi kasvavalle koiralle. Rakentaminen jatkui yöhön ja seuraavaan päivään, jolloin tyttäreni ja vaimoni hakivat koiramme.

Episodi 4 – Koiraihminen

Nyt meillä on sitten kaksi alaskanmalamuuttia, ja hyvä harrastus yli kymmeneksi vuodeksi ja varmaan pidempäänkin.

Sitten kun kävelen vastaan ja kyselen että “onks teillä tullut jo” tai kutsun koiraani persoonapronominilla “hän” niin muista katsoa ymmärtävästi, tämä takinkääntö lienee peruuttamaton.

 
Radio-ohjattavien autojen polttomoottori on eräänlainen 2-tahtibensiinimoottorin ja dieselmoottorin risteytys. Moottori on 2-tahtinen, mutta siinä ei ole kipinäsytytystä ja sytytystulppaa vaan hehkutulppa. Hehkutulppaa hehkutetaan ulkoisella akulla tai paristolla ja moottori nykäistään käyntiin. Käydessään tulppa hehkuu itsekseen ja aiheuttaa polttoaineen palamisen yhdessä moottorin puristuksen kanssa. Polttoaine on energiasisällöltään varsin hurjaa metanolin, nitrometaanin ja voiteluöljyjen sekoitusta. Moottorikonstruktio on varsin yksinkertainen.

 Olin jotenkin ajatellut että hehkutulppa olisi yksinkertainen on/off -tyylinen osa moottoria. Tulppa toimisi kunnes se hajoaisi ja sitten pitäisi laittaa uusi. Tämä oli oma kokemus 80-luvun alusta. Törmäsin hiljan jollakin RC-keskustelufoorumilla mainintaan hehkutulpan vaihtamisesta heti sisäänajon jälkeen kun tulppa menee vähän tärviölle erittäin rikkaalla seoksella ajelusta. En keksinyt tuolle mitään loogista selitystä, mutta ajatus tuntui mielenkiintoiselta. Erityisesti kun siinä taidettiin mainita että tyhjäkäynti ja tehot ovat huonolla tulpalla huonot. Revoni sammui kun sen antoi olla paikallaan vaikka kuinka sääsi tyhjäkäyntiä.

Kun noita tulppia oli varalla niin ajattelin sitten kokeilla. Autosta tuli ihan eri vehje! Tyhjäkäynti toimii hienosti (vähän korkea näillä säädöillä kyllä) eikä auto sammu. Tehoja tuli melkoisesti lisää. Slippery-kytkintä pitää vähän kiristää kun nyt se vinkaisee aina kun runttaa kunnolla kaasua auton ollessa paikallaan vähänkään hankalammassa paikassa.

Yksinkertainenkin moottorikonstruktio näyttää olevan monipuolisesti viritettävissä, nyt voisi koettaa saada moottorin neulojen säädöt kohdalleen. Paljonkohan tuosta vielä irtoaakaan tehoa… Sora lentää kaaressa jo nyt… Ja tarkoitus on vaihtaa jousitus pykälän kireämpään jo nyt että voi hyppiä entistä rajummin…

Mielenkiintoinen harrastus tämä polttomoottorikäyttöinen radio-ohjattava auto.