Miehille tulee yleensä keväällä autokuume. Naiset puolestaan shoppailevat kaikenlaista pientä. Valokuvaaja shoppailee tietenkin kameroita.

Vanha Canon S70 -pokkarini alkoi olla aikansa elänyt hidas junttura, jonka jyrkkyys, hitaus ja onneton näyttö harmittivat aina kun sen poimi käteensä. Ja akutkin olivat jo aina tyhjänä. Vaimon Canon IXUS 80 IS on paljon parempi kamera, vaikka onkin vaaleanpunainen. Aloin jälleen etsiä itselleni säällistä pokkarikameraa, ja hypistelinkin pitkään Canon G11-möykkyä. Jokin siinä vaan oli pielessä, ja löysin Micro Four Thirds -järjestelmän.

Tutustuin aikanaan Olympuksen (”normaali”) Four Thirds -järjestelmään, se kun lupasi aika paljon. Muistaakseni Olympuksen ammattirunko oli alkujaan pikselimäärältään kovin vaatimaton, ja päädyin sitten Canonin 5D -runkoon ja hankin joukon hyviä Canonin objektiiveja. L-sarjan lasi ei kuitenkaan ole kevyttä kannettavaa eikä Canonin kinarijärjestelmäni ole millään muotoa pieni tai kevyt. Olen kuitenkin urheasti raahannut Billinghamin jättilaukkua lentokentillä teeskennellen ettei se muka paina mitään, noin 14 kilon paino läppärin kanssa kun olisi johtanut hartaisiin keskusteluihin ja loveen lompakossa.

Tarvitsin siis jotakin pientä ja kevyttä, jota voisin kantaa aina mukanani. Toisaalta jos lapinvaellukselle voisi ottaa jotakin muuta kuin 8 kiloa Canonia niin sekin olisi erinomaisen hieno juttu. Micro Four Thirds tuntui täyttävät molemmat vaatimukset.

“Normaali” Four Thirds on kinofilmikoon järkkärin kutistusyritys. Kennon koko on puolitettu, joten polttovälit ovat puolet lyhyempiä (25 mm FT-järjestelmässä vastaa kinarikoon 50 mm kakkulaa). Puolet pienempi kenno antaa objektiivien suunnittelulle tiettyjä etuja. Olympus lunastikin lupauksiaan valmistamalla joitakin optisesti erinomaisia mielenkiintoisia kakkuloita: 14-35 mm f/2.0 (vastaa 28-70 f/2.0), 150 mm f/2.0 (vastaa 300 mm f/2.0) ja 300 mm f/2.8 (vastaa 600 mm f/2.8). Aika lailla mahdottomia valovoimaltaan kinofilmikoossa!

Micro Four Thirds on puolestaan digitaalisen mittaetsinkameran formaatti. Objektiivien etäisyys kuvaelementistä (Flange Back Distance) on pienempi, sillä kameroissa ei käytetä peiliheijastusmekanismia vaan digitaalista etsinkuvaa. Peiliheijastusmekanismin vaatima pitkä etäisyys on objektiivien suunnittelulle rajoittava tekijä, toisaalta taas pidempi etäisyys mahdollistaa pienemmän tulokulman kennon reunan pikselille lankeavalle valolle. Tämähän oli erityisen suuri ongelma Leican M8- ja M8.2 -kameroissa. Leica ratkaisi ongelman suunnittelemalla jokaiselle pikselille oman mikrolinssin kohdistamaan valoa paremmin. Ratkaisu ei voi olla erityisen edullinen… Micro Four Thirds -kamerassa pienempi kenno lieventää tätäkin ongelmaa.

Kaiken kaikkiaan Micro Four Thirds -järjestelmässä on monta asiaa kohdallaan:
o Puolen kinariruudun kenno mahdollistaa pienikokoisen kameran
o Puolen kinariruuden kenno mahdollistaa pienet ja kevyet objektiivit
o Puolen kinariruudun kenno mahdollistaa paremman kulman kennolle lankeavalle valolle laajakulmaobjektiivia käytettäessä (superlaajakulman tekninen toteutus vaivattomampaa)
o Objektiivin pieni etäisyys kennosta mahdollistaa syvyyssuunnassa pienen kameran
o Puolesta kinariruudusta saadaan irti yhtä hyvä kuva kuin APS-C järkkäreistäkin noin ISO 800 asti
o On mahdollista tehdä todella pieniä, valovoimaisia ja kevyitä objektiiveja
o On mahdollista tehdä myös pieniä, kohtuuvalovoimaisia, kevyitä ja edullisia objektiiveja
o Järjestelmä on todella pieni
o Järjestelmästä voi kasvattaa varsin monipuolisen
o Kokonaisuus on edullinen

Tuli sitten hankittua Panasonic DMC-GF1 runko ja siihen 20 mm f/1.7 objektiivi sekä elektroninen etsin. 24-45 mm f/3.5-5.6 peruszoomi ja 45-200 mm f/4-5.6 telezoomi sekä huikea 7-14 mm f/4 superlaajakulmazoomi odottavat vielä kaupan hyllyllä. Zoomit painavat 300-400 grammaa pala, eli koko tuo kasa painaa vähemmän kuin Canon 5D lisäparistokahvalla ja 24-70 mm f/2.8 L -peruszoomilla!

Kiitokset Pirkkalan Verkkokaupan myyjille pitkämielisyydestä ja asiantuntemuksesta kun sovittelin kaikkia kakkuloita runkoon männäviikolla. Verkkokaupalle pisteet myös siitä että kaikki nuo objektiivit tosiaan olivat hyllyssä ihmeteltävänä.

Kortti sisään ja kuvaamaan

Ensivaikutelma kamerasta on hyvä. Kamera on erinomaisen nopea ja tarkennus toimii valovoimaisella 20 mm pancake-lasilla nopeasti ja varmasti. Tarkennuksessa on pari digitaalijippoa jotka toimivat yllättävän hyvin: Kasvot tunnistuvat ja tarkennuskohteen seuranta toimii ainakin rajatessa hyvin. Kameralle voi osoittaa tarkennuskohteen ja rajausta muutettaessa tarkennuspiste pysyy valitussa kohteessa. Nerokas toiminto.

Valotus menee aika mukavasti kohdalleen, ehkä muotokuvissa puolen pykälää alivalotuksen puolelle eli varman päälle valotellaan. Näyttövärit (ja ilmeisesti jpg-kuvien värit) ovat legendaarista Panasonic-punaista, mutta RAW-kuvissa ei virhettä ole. Vaimokullan punaiset hanskat näyttivät näytöllä siltä kuin hän olisi kastanut kätensä ambulanssimaaliin, mutta RAW-kuvissa väri on luonnollinen. Ensimmäiset kuvat on räpsitty varsin pehmeässä valossa auringon piilotellessa pilvien takana.

Ensivaikutelma kuvanlaadusta on hyvä.

Automatiikka (P-asetus, ei dummy-iA) tuntuu vetävän enemmänkin erinomaisen lyhyiden valotusaikojen suuntaan, olin näkevinäni f/1.7 ja 1/1300 -aukon ja valotusajan ydistelmän. P-ohjelmaa voi kutenkin ohjata helposti kameran rissasta samoin kuin muissakin järkkäreissä, eli valotuksen pysyessä samana voi muuttaa aukko-aika-paria. Tämä värkki jopa muistaa muutoksen, toisin kuin Canon joka raivostuttavalla tavalla unohtaa sen liian pian.

Syväterävyyttä voi hallita, kuten kuvista näkyy. Ei ihan samalla tavalla kuin täyden kinokennon kameroilla, mutta kuitenkin aivan eri tavalla kuin (pienen kennon) pokkareilla.

Kuvat on pikaisesti käsitelty Lightroomilla. Kuvat ovat helppoja käsiteltäviä ja värintoisto on luonnollista. Ei tästä oikein ole kuin hyvää sanottavaa.

Jos kuvat eivät meinaa sopia näytölle, paina selaimessa F11 ja tarpeeton valikkotauhka reunoilla menee piiloon. Takaisin tauhkan saa painamalla F11 uudelleen…

Rane XBoxin pauloissa

Täppän (Batman), huomaa viitta!

Rontti ja Nalle

Allu

Allu

Enkuli torkkuu sammalmättäällä

P.S. Kameraa ei sitten enää saa ripustaa kaulaan kun “seurauksena voi olla henkilövahinko tai onnettomuus.” Kamera tulee ripustaa olkapäälle, kuten manuaalin sivulla 21 tarkkanäköisesti ohjeistetaan.  :O)