Hoivayhtiömme rahoitus on lopultakin järjestymässä. Mikäli rahoituskumppaneidemme suulliset lupaukset pitävät, on Pirkanmaan Hoiva Oy pystyssä heinäkuussa ja toiminta käynnissä syyskuussa.

Hyvää Jussia,

Jussi Ristilä
Toimitusjohtaja, Pirkanmaan Hoiva Oy

Kirjakaupassa osui silmään Juhani Riskun Uusi Nokia Käsikirjoitus. Selasin hieman kirjaa ja pakkohan se oli ostaa saman tien. Kiireet keskeyttivät lukemisen toukokuulla, mutta nyt kesäkuulla kahlasin Riskun manifestin loppuun.

Uusi Nokia ja vanha nokialainen

Vaimon ajaessa kotiin kirjakaupasta aloin heti ahmia Riskun kirjoituksia. Nokiasta on omalla kohdallani jo puolitoista vuotta, mutta asiat jotka johtivat omaan lähtööni palasivat mieleen värikkäinä takautumina. Riskun kertomus on viiltävää analyysia Suomen yritysten kruununjalokivestä, ja Risku paljastaa paljon sellaista mikä on tähän asti pysynyt Nokian salassapitosopimusten suojaamana Nokian nykyisten ja entisten työntekijöiden sisäpiirissä.

Talouselämän kirja-arvostelija epäili tekstin todenmukaisuutta, minä en. Risku kirjoittaa designin, käyttäjäkokemuksen ja tuotteiden näkökulmasta, mutta hänen näkemyksensä ovat hyvin samanlaisia kuin omanikin tuoteprogrammeissa ja tuoteplatformeissa, niin tekijänä kuin esimiehenäkin.

Kirja on sarja lyhyitä esseitä, kirjoitukset johdattelevat Nokian ongelmien esittelyn kautta ratkaisuihin. Kieliasu ilveilee Noksun BSElle (Badly Spoken English, huonosti puhuttu Englanti) ja TLAille (Three Letter Acronym, kolmikirjaimiset lyhenteet), ja samalla Risku kuitenkin itse käyttää Noksun slangia, Noksun tuotteiden koodinimiä, keksii lisää TLAita ja leikkii Suomen kielellä kuin Juice. Riskun peräänkuuluttama Dalimaisuus kuljettaa kerrontaa välillä sivuraiteille. Yleissivistystä Riskulla näyttää olevan enemmän kuin nokialaisilla keskimäärin.

Omaan huumorintajuuni osui mainiosti esimerkiksi Riskun tuomio Nokian nettisivuista: Nokia, Iltalehti ja Yahoo! leimattiin pornokaupoiksi, kun taas Googlen, Mercedes-Benzin ja Applen sivuilla markkinointiviesti on selkeä. Naulan kantaan, ja remakka nauru päälle!

Sivun 87 lyhyt hahmotelma koko Suomen viemiseksi uuteen aikaan sen sijaan meni kyllä jo ylilyönnin puolelle, samoin bauhausilaisen monialaosaamisen tuominen koulutuksen standardiksi. Itsekin monenlaista tehneenä näen asiat Riskun tavoin, mutten kuitenkaan usko pidempien koulutusputkien vievän Suomea uudelle tasolle. DaVincimainen Uomo Universale on jo nykytiedon pelkän määrän vuoksi pakeneva tavoite, eikä pääosalla ole edes kiinnostusta tavoitella moista. Toisaalta muutama karismaattinen moniammatillinen huippuosaaja vetäisi minkä tahansa yrityksen maailman kärkeen.

Jokunen Uomo Universale Nokiaan? Kyllä! Organisaatioläskin grillaaminen pihvistä? Kyllä! Palveluiden, muotoilun ja itse tekemisen nostaminen ohi ämpärimuovidesignin ja yksittäisten ominaisuuksien? Kyllä! Luovan studiotyöskentelyn tuominen ideointi- ja konseptointivaiheeseen tuotekehityksessä? Kyllä! Riskulla on paljon hyviä näkökohtia kirjassaan.

Kirjan kieli ei aukene helpolla niille, joille Noksun ovet eivät ole auenneet. Se on sääli, sillä kirjassa on paljon asiaa niin Nokiassa työskenteleville, Nokiaan sijoittaneille kuin välillisemminkin Nokiaan sitoutuneille ja myös esimiehille sekä johtajille yleisemminkin.

Risku penää asiantuntemusta Nokian johtajilta, ja on siinä oikeassa. Toisaalta kuitenkin moni asia esimies- ja johtamistyössä on yleistettävissä ja tämä kirja on varmasti herkullista luettavaa kenelle tahansa esimies- tai johtamisasemassa työskentelevälle, jos vain kieli aukeaa. Nokian haasteista on meillä kaikilla opittavaa.

Riskun ratkaisumalli Nokian haasteisiin on mielenkiintoinen ja vastaa muutoksiin markkinoilla siten kuin Risku asiat näkee. Riskun näkemys ongelmista on yhtenevä omani kanssa, samoin hänen käsityksensä suunnasta johon Nokia on ajelehtimassa. Oma kompetenssini ei riitä arvostelemaan Riskun ratkaisuehdotusta, mutta mielenkiintoiselta se kyllä näyttää.

Nokian organisaatiouudistuksessaan Risku astuu oman tonttinsa ulkopuolelle ja tekee osaltaan sitä mistä Nokiaa eniten syyttää –suunnittelee ja johtaa oman ydinosaamisalueensa ulkopuolella. Kirja on myös osin tarpeettomankin hapanta arvostelua, ja ulkopuolista hämmentää mistä tällainen missio oikein pohjimmiltaan kumpuaa. Samalla kuitenkin tarina on kovin tuttua ja Riskun tarina täyttää alemman tason managerin tietämyksen aukkoja varsin uskottavilla asioilla. Kokonaisuus on uskottava, analyysi on looginen ja uhkakuvat samankaltaisia kuin itse olen arvaillut. Nokian viime vuosien stagnaatio vain on niin ilmeistä firman ulkopuoleltakin katsottuna.

Katsotaan mitä Nokian ylin johto tekee. Ei varmaan mitään Riskun odottamaa, OPK:lla esikuntineen on varmasti omat strategiansa. Toivottavasti jälkiviisastelun aika ei koita kovin pian.

Nokiasta on tietenkin kirjoitettu myös ylistäviä kirjoja. Omastakin kirjahyllystä löytyy Nokian historiikkitrilogia (!) ja painomuste ei liene vielä kuivunut uusimmasta Nokia-kirjasta (Dan Steinbock: Winning Across Global Markets…, vaimikäsenyoli). Riskun teos on virkistävää vaihtelua yleiseen hymistelyyn.

Jännä juttu ettei Riskun kirja ole herättänyt oikein mitään keskustelua. Kyse on kuitenkin Nokiasta.