Jokavuotinen lapinreissu on takana, itse asiassa palasin jo viikko sitten. Tällä kerralla talsin Kilpisjärveltä kolmen valtakunnan rajapyykille, sieltä etelään Pältsan ohi Moskanjavrille, Isdalenia pohjoiseen ja sitten itään Ruåtsin ja Norjan rajaa myötäillen takaisin kolmen valtakunnan rajapyykille, josta vielä Kilpisjärvelle.

Kolmen valtakunnan rajapyykki

Kolmen valtakunnan rajapyykki (Suomi, Ruåtsi, Norja) on useamman kuution betonimöykky järven rannassa, ja Suomen puolelta kun lähtee niin kulkee helposti Ruåtsin ja Norjan kautta lankkupolkua takaisin Isänmaan kamaralle sateisellakin kelillä 13 sekunnissa. Ennätys on helppo rikkoa kuivemmalla kelillä.

Mallan luonnonpuistossa on aika paljon väkeä, puiston eteläpuolelle kun pääsee Kilpisjärveltä veneellä. Kävelyreitille tulee mittaa noin 15 kilometriä, ja sitä talsii heinäkuussa useampi kymmenen jamppaa päivässä. Tähän kun lisää Kilpisjärveltä luonnonpuistoon jonkun matkaa kulkevat, niin väkeä on kuin KooVeen maalilla (tai Karhunkierroksella).

Leiripaikka Ruotsin puolella, taustalla Norjan tuntureita

Kävelijät katoavat kun siirrytään Suomesta vuoristoisempiin naapurimaihimme. Svenssonien puolella näin hädin tuskin ketään joka päivä, ja tähän lasketaan mukaan paikallisen tupakäytännön mukaiset tupavahdit. Norskien puolella ei väkeä ole senkään vertaa. Heidän tupakäytäntönsä on eräänlainen varaustupakäytäntö: Lunasta avain panttia vastaan, palautettaessa maksa sen verran mistä yövyit. Tuvat ovat lukossa.

Iselva

Norjalaista insinöörityötä: Silta yli Iselvan

Putous Isdalenissa, korkeutta 120 metriä (ja 20 lisää just yläpuolella)

Asentopaikka tunturissa

Isdalenin perältä polku nousi noin tuhanteen metriin, ja kevät oli heinäkuun alussa vielä aluillaan: poluilla oli lumikansia, puroissa jäätä ja jokiuomienkin keskellä metrin lumitöyräitä. Hieman hirvitti nousta miltei 45 asteen kulmassa lumikantta, mutta kun takaisinkaan ei halunnut kääntyä. Onneksi keli oli kuiva.

Lumista polkua, huomaa polunmerkki vasemmalla ja kepit oikealla...

Norjan ja Ruåtsin tuntureilla mittakaava on erilainen, ja sitä kuvaa paikallinen tapa piirtää korkeuskäyriä kartalle… ne ovat puolta harvemmassa kuin meillä. Ja siltikin maasto on karttoja vertaillessakin jyrkkää naapurissa. Päivämatkat voivat sisältää paljon nousuja ja laskuja. Tämän kun huomioi niin retkeily sujuu ja maastot ovat upeita!

Palatessa kannattaa majoittua Hotel Kilpikseen ja syödä siellä päivällinen. Loistavat eväät ja erinomainen palvelu!

Eväät

Pussitetut “lisää vain vesi” -mössöt ovat kehittyneet paljon viime vuosina. Jo legendaarinen Reiter on ihan ok, mutta Turmat voittaa makuelämyksenä sakemannien pussukan kirkkaasti. Jossakin välimaastossa on sitten 3XM, joka on ilmestynyt kauppoihin viime vuosina. Prisman myyjä haukkui Turmatin hintaa, mutta eväs on parhaan makuinen. Partioaitassa näkyi ainakin olevan niitä vielä hyllyssä. 3XM vaatii pisimmän hauduttelun, mutta maku on ihan ok tässä kategoriassa. Reiterit maistuvat kaikki samalta, itse tykkään pastapusseista. Suolaa on maun perusteella Reitereissa eniten.

Ensi vuonna en ota kuin noita pääruoaksi, kaksi per päivä. Loppuu soijan ja makaronien keittely. Kyllä noita viikon syö kun ottaa eri makuja ja merkkejä. Samalla säästää bensaa, vaikka eipä sitä nytkään mene kuin desi päivässä.

Kamera

Kamerana oli tällä kerralla Panasonic Lumix GF1. Kamera näyttää olevan varsin hyvä kuten näistäkin kuvista arvaa, ja paaaljon kevyempi kuin Canon 5D:n rohjo. Itse asiassa koko kameralaukku (runko, 4 akkua, 20mm f/1.7, 14-45mm f/3.5-5.6, 45-200 f/4-5.6, muistikortit jne lisävarusteet) painaa vain noin 2 kiloa.

Kinarivastaavuuden polttovälikerroin on 2. Mukanani oli siis kinaripolttoväleinä 28-400 mm optisilla kuvanvakaajilla ja 40 mm prime, ja koko kasa painaa 2 kiloa! Se on aika lailla saman kuin Canonin 5D runko pystykahvoineen yhdellä objektiivilla tai Canonin 100-400 tele. Ihmeen kiva kanniskella! :O)

Kuvanlaatu on erinomainen näissä oloissa, sillä valoahan Lapissa kesällä riittää. Herkkyys 100 ISO ja kohinasta ei ole tietoakaan. Dynamiikka on hyvä, vaikka kenno on vain neljännes täyden kuva-alan kinariin verrattuna. Syväterävyyttäkin voi hallita kohtuudella, joskaan ei tietenkään samalla tavoin kuin Canon 5D:llä.

Kamera kesti hyvin matkan rasitukset ja välillä varsin kostean kelin. Laukkuna LowePro 160 AW, siinä on näppärä koko laukun peittävä sadesuoja.

Lisävarusteina Lenspen, jolla on erittäin helppo putsata objektiivit sekä Arctic Butterfly, jolla on erittäin helppo putsata kenno. Kenno on muuten helpoin tarkastaa katsomalla sitä. GF1:n kenno on esillä kun objektiivin irrottaa ja pieninkin roska näkyy peilikirkkaassa pinnassa hyvin. Paljas kenno on tietenkin huomioitava kun vaihtaa kakkulaa sateessa… :O)

Mainittakoon akuista vielä erinomainen akkujen kesto. Ostin kasan vara-akkuja ja käytin neljästä akusta yhden. Se ei ollut edes tyhjä 658 kuvan jälkeen. Käytin sähköistä etsintä pääosan aikaa. Sähköinen etsin on erinomainen varuste, vaikka kuvanlaatu onkin kehno. Kuvan kuitenkin näkee kaikissa oloissa ja erityisesti kirkkaalla säällä. Suosittelen.

Kuvia ja retkikertomus tulevat sitten joskus… :O)